Peterzensiltä viimeiselle etapille Uuteenkaupunkiin

Aamulla aurinko paistoi kauniisti ja lähdimme aikaisin 08:00 jälkeen matkaan. Tavoitteena Uusikaupunki ja Markku-ystävä tulossa Turusta vaihtomiehistöksi. Sää oli tänäänkin erikoinen, välillä todella kuuma ja sitten kylmä ilmavirtaus pakotti pukemaan lämmintä päälle. Lähellä määränpäätä jälleen kuuma ilmanala ja vaatteita vaihdettiin taas. Haikein mielin kohti viimeistä etappia, josta Ruffhäxan hyppää autoon ja kohti koti kotia. Ihanaa päästä kotiin, vaikka haikein mielin päättyy lomamatka. 

Yhden mökin rannasa oli tällainen "pömpeli". Vielä on arvoitus, mikä mahtaa olla kyseessä.

Kirkasta, tummaa ja kirkasta... Sään vaihtelua ja vedessä levähitua melko tuntuvasti.

 

Väsynyt miehistö vain makoili koko matkan.

Salmerin hyvän tankkauspisteen kautta vierasvenesatamaan. Uudestakaupungista tulee aina hyvä mieli. Hyvä tunnelma ja kiva pieni nätti kaupunki. Tällä kertaa vierailu jää Ruffhäxanilla lyhyeksi. Kävimme autolla kaupassa (hyvä S-market) ja tietysti paikallinen munkkirinkulakahvi täytyi rannassa nauttia. 

Täälläkin satamassa hyvin tilaa. Heinäkuun loppu ehkä vaikuttaa, mutta tuntuu, että useammassa paikassa on ollut tavanomaista tyhjempää. Olemme osaltamme koettaneet kannattaa joka paikkaa käyttämällä palveluita ja syömällä hyvin. 

Auttamattomasti on vain kerättävä tavarat kasaan ja lähdettävä tien päälle. Kotimatkalla välillä satoi ja paistoi eli sää oli samanlaista koko päivän. Lomaruuhkaa oli tiellä huomattavasti enemmän kuin vesillä. Kotimatka sujui ruuhkailuista huolimatta hyvin ja pehmeä lasku kohti arkea ja loman loppua alkakoon.

Iso - Kuusiselta Peterzensille

Iso-Kuusiselta lähdimme kauniissa aamu-auringon paisteessa 09:00 aikoihin kohti Peterzensiä eli Lauraa. Tässä lajissa on kieltämättä huonoa se, että vierasvenesatamiin kannattaa lähteä ajoissa saadakseen hyvän laituripaikan. Hyvin mahduttiin ja vielä illallakin oli vapaita paikkoja. Onkohan tämän sataman suosio hieman hiipumassa? Ravintolan saaristolaispöytä on melko hintava 29€. Alkupalat ovat ihan kohtuulliset, mutta pääruoka jää vaisuksi. Tänä vuonna koetimme tilata listalta ja otimme winerleikkeen sekä fish and chipsit (hinta 22,50€/annos). Hieman sellaista pakasteallasruokaa, kermaviilikastike oli hyvä sekä salaatti tuoretta. Ehkä kuitenkin olisi kannattanut maksaa saaristolaispöydästä... Paikkana Laura on kotoisa ja kaunis, tunnelma hyvä ja sataman pieni vaateputiikki kiva. Kauempana  on savipaja (1,5km), jonne aina kävelemme munkkikahville. 

Hymy EI hyydy, vaikka on todella kuuma ja matkaa käveltävänä.

Tokihan näiden totaalisen tuoreiden munkkirinkilöiden perään kävelee vaikka toisenkin matkan. Tämän paremmaksi eivät munkkirinkilät mene.

Vielä jaksettava kävellä takaisin, vettä onneksi mukana. Liian kuumaa koirille 😅. Palkintona kävimme syömässä ja drinkillä.

Illalla tuli vielä lisää kävelyä ja kävimme katselemassa tuttuja naapureita. Alla olevaa pihaa täytyy aina käydä täällä ihmettelemässä.

Kaunis päivä kääntyy iltaan ja nukkumaankin täytyy maltaa mennä. Päivä "Lauralla" oli mukava ja vielä lasillinen punaviiniä ennen unta ja katsoimme lasten riemua uimapomppu"hässkällä" samalla, kun Myylle tehtiin pedikyyriä.

Hyvää yötä!

Thorasviken - Iso-Kuusinen

Yksi parhaista luonnonsatamista Iso-kuusinen. Hiekkarantaa riittää ja kallioita sekä metsää kävellä. Viimeinen tällainen luonnon rauhan etappi ennen ihmisääniä ja loman loppua. Huomenna matka jatkuu Lauralle ja siitä viimeiseen etappiin Ukiin. Miehistö vaihtuu ja Ruffhäxan matkustaa autolla koirien kera kotiin. Työt alkamassa 1.8.23 (näinkö nopeasti 6 viikon loma meni?) ja arkeen valmistautuminen alkaa. Tämä matka on ollut vähän arkinen, ettei ole ollut mitään isoja ikimuistoisia hetkiä. Paras hetki oli ehkä se, kun Reposaaren aallokossa helmat kastuivat. Lyhyt hetki, mutta ne pienet hetket tekevät elämästä sen parhaan. Pienistä asioista se onni tulee, sekä omasta asenteesta. Vai onko näin?

Matkalla ihailimme veneitä ja ihmettelimme pilviä.

Melko syvissä vesissä ja sopivalla rennolla nopeudella mentiin. Koko reissun vesien lämpötila on ollut tuota 18-19 luokkaa. Lisäksi paikoin levää myös näkyvissä. Ei täysin hellettä vaikka lämmin eli ei tällä reissulla ole tullut uitua lainkaan.

Perillä ja Iso-Kuusisessa saa veneen ankkuroitua todella lähelle rantaa.

Kallioilla kävimme pari tuntia paistattelemassa päivää ja juomassa picnickahvit. Harvinaista herkkua, koko ranta vapaana ihan vain meille.

Verkan - Thorasviken

Mieli luontoon vie ja ihmispaljoudesta kaipaamme rauhaan. Tuttu paikka Thorasviken kutsuu. Lahden poukama on sopivan matkan päässä ja rauhassa päivällä lähdemme. Jännityksellä osasimme odottaa, millainen on vanhan laiturin kunto. Viimeksi kävimme Thorasvikenissä 2020 ja silloin jo paikka oli alkanut olla selkeästi huonommassa kunnossa. Tiistai oli toivoa täynnä.

Talvi on valitettavasti tehnyt tuhojaan. Laituri on vinksinvonksin ja eipä tuolle voi ajatella kylkiparkkiin asettautumista. Yhdeksän tonnin vene taitaisi viedä loputkin puut mennessään. ISO harmi! Jälleen yksi hyvä vanha laituripaikka on poissa. Joudumme jäämään lahdelle ankkuriin. Ankkurissa olemisessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta koirien kanssa se on hieman työlästä.

Puolipilvinen, mutta melko lämmin sää jatkuu. Ankkurissa melko lähellä rantaa, mutta ei liian.

Pääsimme sentään pikkupaatilla tutkimaan laituria ja kävelemään metsätielle. Pieni kävely tekee hyvää, ettei vain istuskele veneessä. 

Laiturin vieraskirjaan kirjoitimme käyntimme ja viisi päivää sitten oli viimeisin kirjaus. Kuitenkin täällä aina joku käy.

Kyllä me tänne tulemme vielä uudestaankin, vaikkemme laituriin enää pääsekään. Luonnon rauha ja tuttu paikka. 

Äitini sanat tulivat mieleeni, "jos maas olis krivat, niin kyllä nostaasin".

Seikkailut jatkunee jälleen huomenna. Thorasviken hiljenee.