maanantai 4. toukokuuta 2026

Päiviä kaupungissa



Päiviä kaupungissa – kesää odotan

Kaupunki hengittää vielä kevään viimeisiä henkäyksiä. Kadut ovat täynnä kiirettä, mutta jossain siinä kaiken keskellä kuljen minä, hieman hitaammin, hieman kevyemmin. Auringonvalo viipyy jo pidempään talojen seinillä, kuin muistuttaen: odotus on melkein ohi.

Asfaltti on lämmin jalkojen alla, ja tuuli kantaa mukanaan lupauksen jostakin pehmeämmästä. Puistojen nurmi vihertää varovasti, kuin arasti heräävä ajatus. Ihmiset istuvat penkeillä, kasvot kohti valoa, aivan kuin keräisivät talteen jokaisen säteen, jokaisen hetken.

Ja jossain kaiken tämän keskellä huomaan jotain pientä, melkein huomaamatonta—sydänkuviot seuraavat minua. Ne piirtyvät kahvikupin pintaan, heijastuvat näyteikkunoista, ilmestyvät ohikulkijoiden hymyihin. Kuin kaupunki itse kuiskaisi, että kesä ei ole vain vuodenaika, vaan tunne, joka kulkee mukana.

Kaupungin äänet ovat muuttuneet. Niissä on keveyttä, naurua, elämää, joka kurottaa kohti kesää. Terassit täyttyvät, pyörät rullaavat kevyemmin, ja ikkunoista leijuu ulos musiikkia, joka tuntuu lupaavan enemmän kuin osaa sanoa.

Minä odotan kesää pienissä hetkissä. Aamukahvissa avoimen ikkunan äärellä. Illassa, joka ei vielä pimene. Valossa, joka viipyy iholla hetken pidempään.

Päivät kaupungissa kuluvat, mutta eivät katoa. Ne kerrostuvat muistoiksi, joissa on lämpöä jo ennen kuin kesä on edes saapunut. Ja minä tiedän—kun se viimein tulee, se tuntuu tutulta. Kuin olisi ollut täällä koko ajan, hiljaa odottamassa kanssani.


Elämän kiireettömyyttä terveyttä muistaen.  https://fogwellness.gumroad.com/l/xcxuo

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Rauhallinen Vappu 2026

 Rauhallinen vappu – pieniä hetkiä ja kevään tuntua

Tänä vuonna vappu kului juuri niin kuin ehkä eniten kaipasinkin – rauhallisesti, ilman kiirettä, kotoillen ja pienistä hetkistä nauttien. Välillä tekee hyvää antaa juhlahumun mennä ohi vähän sivummalta ja keskittyä siihen, mikä tuntuu itselle merkitykselliseltä.

Vappuun mahtui lämmin vierailu äidin luona, hetkiä yhdessäolon äärellä. Kävimme myös pojan kanssa vappujuomalla vapputorilla – yksinkertainen hetki, mutta juuri sellainen, joka jää mieleen. Paljoakaan kuvia torihulinasta en ottanut, keskityttiin vain hetkkeen. Väkeä oli paljon liikkeellä ja hyvä sää siihen varmasti vaikutti. Rannassa kävely toi mukanaan kevään tuoksun ja sen tutun tunteen, että kesä on taas vähän lähempänä.

Perinteistä en kuitenkaan luovuttu: kuntosalilla tuli käytyä, kuten tapana on. Se kuuluu omaan rytmiin ja tuo hyvää vastapainoa kaikkeen muuhun.

Yksi vapun kohokohdista oli myös veneen saaminen takaisin vesille Tarun ja Miikan avustuksella. Nyt vain toivotaan, että vene löytyy jatkossa laiturista eikä pohjasta – "Ahti" ei tarvitse enemää meidän venettä. Saaressa piipahdettu lauantaina ja ihan pikkiriikkisen saatiin asioita eteenpäin kesäkautta varten.

Vappuviikonloppu päättyi kauniiseen aamuaurinkoon. Siinä hetkessä oli jotain erityisen rauhoittavaa – valo, hiljaisuus ja tunne siitä, että kaikki on juuri nyt hyvin.

Hauskaa vappua – juuri sinun näköiselläsi tavalla. 🎉🎈🎈🎈🎈





Taru kuvassa taustalla ja alla. Kesämekkoa pitää vähän sovittaa, enteilee kesää. https://swanni.fi






Näissä pyyhkeissä on taikaa, pysyvät puhtaan tuntuisina pitkään. Luonnon pellavaa ei mikään voita!!!




Lupaus siitä, että kaikki hyvä on vielä edessäpäin. KESÄ 💙







Kahvit kuitenkin keitettiin pienen sotkun keskellä. Kovasti työtä vielä luvassa ennen kuin voi asettua "lomaviilikseen" tässä paikassa.







Vielä ei merellä tarkene ilman pipoa ja villapaitaa.




Nämä portaat ja terassin on appiukko eläessään vetänyt maalilla. Tässä onkin pohtimista saako hiottua riittävän hyvin, että öljypinnan saa vetästyä päälle... Hyvät vinkit tarpeen...



🕊️
"Lintu ei koskaan kysy, onko matka liian pitkä – se vain levittää siipensä ja lähtee."




Raippaluodon silta, ei enää Suomen pisin.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2026

Kaikkea voi todellakin sattua...

Mutta sitten… sunnuntai.

Rauhallinen kevätfiilis vaihtui äkkiä hieman toisenlaiseen tunnelmaan, kun puhelin soi ja tuli äkkilähtö venesatamaan. Siellä odotti näky, jota ei ihan ensimmäisenä kevätpäivänä toivoisi näkevänsä: vene veden varassa – tai no, vähän liiankin veden varassa.

Meidän Buster oli jostain arvoituksellisesta syystä painunut puoliksi uppeloksiin. Syytä ei vielä tiedetä. Onko runkoon tullut reikä? Vai onko välipohja täyttynyt vedellä? Mysteeri toistaiseksi.

Onneksi vesi oli matalalla ja vene oli pohjassa, joten se ei ollut täysin kadonnut syvyyksiin. Pienistä asioista pitää tässä kohtaa olla kiitollinen. Akut tosin ovat mitä todennäköisimmin entiset, ja muista vahingoista ei vielä ole täyttä kuvaa.

Seuraavaksi päästäänkin tutustumaan vakuutusyhtiön maailmaan – katsotaan, kuinka suopeasti siellä suhtaudutaan keväisiin yllätyksiin…

Eli se siitä leppoisasta sunnuntaista 😅

Kevät kyllä tulee, mutta näköjään vähän draaman kautta tänä vuonna. Onneksi oli ystävä kallein apuna veneen vesiltä pois saattamiseen.











Pruit, pruit – vesi lirisee,
puro kivien välistä virisee.
Kevät hiipii hiljaa taas,
herää Muumilaakson maa 🌱





Kevät 2026

Kevät tekee taas tuloaan – hitaasti mutta varmasti. Tai no… siitä varmuudesta en ehkä ihan mene takuuseen 😄 Suomen kevät kun osaa yllättää, välillä mennään takatalven kautta ennen kuin päästään kunnolla kesätunnelmaan.

Viikko sitten käytiin lauantaina mökillä vähän kurkkaamassa, mitä talvi oli saanut aikaan. Piha näytti juuri siltä miltä pitkän talven jälkeen voi odottaakin: vähän ränsistyneeltä, mutta täynnä potentiaalia. Siinä sitten tartuimme toimeen ja aloimme varovasti siistiä paikkoja. Vesi oli +8 asteista. Ei vielä uimakelit siis.

Kukkapenkkejä putsattiin talven jäljiltä, jotta narsissit saisivat rauhassa nousta esiin ja tehdä sen, minkä ne osaavat parhaiten – muistuttaa, että kesä on oikeasti tulossa. On aina yhtä hieno hetki, kun ensimmäiset vihreät versot pilkistävät maasta, ihan kuin ne kuiskisivat: “kyllä tämä tästä”.

Ilma oli ihanan lämmin, sellainen kevätpäivä, joka saa unohtamaan villasukat ja antaa toivoa tulevasta mökkikesästä. Vaikka kaikki tapahtuu vielä vähän verkkaisesti, niin suunta on oikea.

Hitaasti mutta varmasti – tai ainakin toivotaan niin – kesä tekee tuloaan 🌱




Kuvassa näkyy sitten pohjaan pudonnyt työkalu. Viimekesäisen laituriprojektin jätöksiä. Laituri on onneksi pysynyt pystyssä talven jälkeen.

 Vesi + 8.




Vesi on todella todella matalalla jäiden lähdön jälkeen.





Raitis ilma väsyttää ja kyllä koiratkin päivän jälkeen väsähtivät. Onnellisia, mutta väsyneitä.