Ensimmäinen matka suoritettu ja saareen vesi vei

 

Kylmää kyytiä "kookossaarille" tai ihan vain tavanomaiselle suomalaiselle saarelle Mjöskäriin. Kevät tuoksuu, aurinko paistaa, mutta kylmä hyisevä tuuli tuntuu luissa ja ytimissä. Ehkä vielä muistuu mieleen, millaista tämä on helteisillä keleillä eli parhaimmillaan. Vene on vielä täysin raakileena. Sprayhood on korjattavana (odottaa sitä uutta ikkunaa), purjeista vain keulapurje on asennettu paikoilleen. Tiikkikansi on pesemättä... Sisälle veneeseen ei kannata mennä vaikka olisi kylmä, siivous täysin tekemättä ja patjatkin on vielä sikin sokin. Tämä vuosi on muutoinkin ollut täysinäinen ja ikäväkin. Läheisiä on menetetty ja kaikkea...  Täytyy taipua ja todeta vain, "aina ei voi kaikkea ehtiä". 

Vasta lauantaina jaksoimme lähteä matkaan, sää kohtuu ja tuuli riittävä. Keulapurjeen avulla (sen jonka olemme saaneet kiinni) pääsimme lähes rantaan saakka. Matkaan meni vähän vajaa kaksi tuntia pienen palelun kera.

Perillä koetimme päästä ensin ykköslaiturille mökin eteen, mutta vesi oli aivan liian matalaa ja pohjakivet vain kuulsivat veden pinnassa. Yritimme kyllä ja saimme hennon pohjakosketuksen. Nopeasti peruutus ja paluu saaren toiselle puolelle. Saimme myös seuraa sukulaisista Miiku ja Taru 💙.

Tyylikkäästi rantaan omalle tukkialiturille.

Tätini virkkaamat upeat verhot saivat paikan saunan ikkunalla. Kiitos Virpi Setälä 💚.

Pientä tuotesijoittelua ilman sen tuloja ClasOhlsonin uusi aurinkokennovalaisin pääsi terassille keräämään energiaa lämpöisistä auringon säteistä.

Samoin valitettavasti jälleen lokki on asettautunut laiturimme päähän nauttimaan samoista lämpimistä auringonsäteistä ja luonnollisesti, munimaan. Jokavuotinen riesa, vaikka luontoa rakastammekin. 

Toinen riesaksikin kutsuttu pihan kevätharavointi sekä suuren määrän käpyjen keräys meneillään. Kieltämättä katsoin vähän ärtyneenä metsän reunan kuusipuita että pahukset voisi kaataa pois. Mitäpä kuitenkaan metsä olisi ilman puita ja mökkipiha luonnon keskellä ilman niitä?

Kaikesta selvittiin ja mökin kevätsiivous hyvällä mallilla. Seuraavalla kerralla taitaa olla sitten mökin sisäremontin aloitus. Suunnittelua on tehty jo pitkään, se ei varmaan lopputuloksessa näy. Amatööri asialla siinäkin lajissa, mutta hauskaa pitää olla ja sen verran hyvää jälkeä, että itse kestää lopputuloksen kanssa elää.

Ennen kotiin lähtöä Kippari sai Miikun avustuksella isopurjeen paikoilleen. Tosin purjeen suoja oli jäänyt kotiin. Menee se näinkin, ainakin sunnuntain kotimatkalle päästiin hyvillä mielin lähtemään.

Koirat tottuneesti nukkuvat koko matkan.

Meriseikkailuja on vielä luvassa lisää. 

Veneen valmistelua

Olemmeko valmiita nostaman purjeet ja sukeltamaan uuden venekauden seikkailuihin? Kesä on vihdoin saapunut horisonttiin ainakin. Toukokuu ja on olisi aika kohta päästä vesille nauttimaan raikkaasta merituulesta ja päästä tutkimaan uusia vesireittejä. Vielä jotain on kuitenkin tehtävä, ennen kuin tämä toteutuu. Sillä sprayhoodit ja muut tekstiilit on pestävä sekä muutenkin koko vene siivottava. Kiitos hyvän autotallimme peseminen ja kuivaaminen on helppoa.  Alla kippari ja melkein gasti työn touhussa. 

Mutta VOIH täytyi todeta, että yhdessä ikkunassa oli talven säilytyksen väsyttämä ikkunamuovi. Tämä lähtee vaihtoon. Sen valmistumista sitten saammekin varmaan tovin odotella. Palvelu ei tapaa näissä asioissa olla Vaasan seudulla kovin sukkelaa... Jääköön firma mainitsematta (ainakin vielä).

Ennen kuin suunnataan vesille, on kuitenkin tarkistettava veneen kokonaistilanne eli kunto ja tehdä muutkin valmistelut valmiiksi. Tekemistä riittää ja joka kevät huomaa, että on unohtanut sen kuinka paljon kaikkea tekemistä onkaan. Masto odottaa vielä paikkaansa, köydet on tarkistamatta, varusteet muutenkin kokoamatta ja vielä kaiken tavaran tuominen veneeseen vie oman aikansa. Apteekkilaatikko, hätävarusteet tulee joka vuosi tarkistaa, uhohtamatta sammuttimien virallista tarkistusta ja hyväksyntää. Tärkeimpää herkkuboxia eli kapteenin muonaboxia unohtamatta. Totuushan on se, että "Ruffhäxan" Merja se niillä boxeilla käy maistelemassa. Veneily tarkoittaa "lupa herkutella ja nauttia".

Toukokuu 2023 on viileä ja vene täysin vielä kesken. Laituri on täynnä lokin jäämistöä... Voih! Talven tuntu vielä huokuu joka paikassa. Tästä on kuitenkin matka hyvää kohti, lämmintä ihanaa kesää ja lomaa.

Myy ja Nalle ovat innoissaan ainakin osallistumisesta kunnostustöihin. Myy on enemmän maakrapu ja nauttii matkan päämääristä, ei niinkään matkoista. Nalle on miehekkään rento ja tulee mihin vain rennon ottein.

Lupaus mastosta lähenee...

HOX HOX masto on pystyssä ja vahdit aktiivisena paikalla. 

Innokkaita osallistujia, ainakin yleisönä.

Veneen siivous kesken? Vuorossa ensin vesitankkien pesu, muu joutuu vielä odottamaan.

Jokaisen vuoden uurastus veneen kanssa on ollut vaivan arvoista. Seikkailut kutsuvat ja jokaisen kesän matkat ovat jättäneet syvälle sydämeen ikuisesti säilyviä muistoja. Huonoistakin hetkistä aika kultaa hyviä. Huumori tulee säilyttää kaikessa mukana, ei se aina säily. Yritetään kuitenkin ;)

Kohta se lähtee...

Perheen pienimmätkin ovat riemuissaan, koska nyt on vappu (vapaapäivä), autoajelua ja päästään käymään myös venehallilla!

Kohta vene on vesillä. Mahdollisesti perjantaina 5.5.2023 saamme veneen laskettua veteen. Jäätilanne Vaasassa on vielä hm... jokseenkin jäinen. Satama-alueella kuitenkin ovat veneet jo veteen laskettavissa. Vappuviikonloppuna kylkien vahaus valmistui ja sisätiloissa saimme hieman "hifistellä" ilman otsonoinnilla. Otsonointi on ehkä monelle tuttu juttu, mutta vaikkei s/y Julianassa ole omaan nenään mitään pistävää hajuhaittaa, niin eipä tuo vekottimen käyttäminen huonoakaan varmastikaan tee. Ainakin otsonointi raikastaa ja jos sattuisi jotain bakteeristoa sisätiloissa olla, se saadaan  tällä tavalla poistettua. 

 

Veneen vahaus tapahtui puhtaasti miesvoimin ja itse toimin vain tarkastajana. Ellei turhan tarkkoja olla, pinta läpäisi tarkistukseni. Mieltä kutkuttaa kovasti lupaus kesän merimatkoista. Katsoin nyt 1.5.23  ratoksi sateliittisääkarttaa ja kyllä jäätä näyttää vielä Segliksen venerannassa olevan. Täytyy kuitenkin uskoa paikalla kävijöitä, että veneet ovat perjantaina laskettavissa.

Vielä kävin kurkkaamassa Mjöskäretin saarimökin ranta-aluetta sain todeta, että se on todellakin vielä jään saartamana. Sinne ei ihan vielä asiaa, ainakaan veneellä (Sääkartta). Jään yli kävelykään ei nyt juuri houkuta. Epäusko jään kestävyydestä on suuri, vaikka tiedän rohkelikkoja vielä jäillä liikkuu.

Keväässä parasta on iloinen odotus!