Thorasviken - Iso-Kuusinen

Yksi parhaista luonnonsatamista Iso-kuusinen. Hiekkarantaa riittää ja kallioita sekä metsää kävellä. Viimeinen tällainen luonnon rauhan etappi ennen ihmisääniä ja loman loppua. Huomenna matka jatkuu Lauralle ja siitä viimeiseen etappiin Ukiin. Miehistö vaihtuu ja Ruffhäxan matkustaa autolla koirien kera kotiin. Työt alkamassa 1.8.23 (näinkö nopeasti 6 viikon loma meni?) ja arkeen valmistautuminen alkaa. Tämä matka on ollut vähän arkinen, ettei ole ollut mitään isoja ikimuistoisia hetkiä. Paras hetki oli ehkä se, kun Reposaaren aallokossa helmat kastuivat. Lyhyt hetki, mutta ne pienet hetket tekevät elämästä sen parhaan. Pienistä asioista se onni tulee, sekä omasta asenteesta. Vai onko näin?

Matkalla ihailimme veneitä ja ihmettelimme pilviä.

Melko syvissä vesissä ja sopivalla rennolla nopeudella mentiin. Koko reissun vesien lämpötila on ollut tuota 18-19 luokkaa. Lisäksi paikoin levää myös näkyvissä. Ei täysin hellettä vaikka lämmin eli ei tällä reissulla ole tullut uitua lainkaan.

Perillä ja Iso-Kuusisessa saa veneen ankkuroitua todella lähelle rantaa.

Kallioilla kävimme pari tuntia paistattelemassa päivää ja juomassa picnickahvit. Harvinaista herkkua, koko ranta vapaana ihan vain meille.

Iso-Kuusinen

Iniössä viivymme kaksi yötä ja alla vielä viimeisiä kuvia satamasta. Kuviin mukaan täytyi laittaa vielä Vaasalainen kotiseuran hieno puuvene Carina. Ihailen, miten jotkut jaksavat tehdä talvella suuren työn pitäen tällaista perinnevenettä kunnossa.

Meillä  oli tarkoituksena jatkaa matkaa jo ensimmäisen päivän jälkeen, mutta jäimme pohtimaan lähtemistä melko puuskaisen tuulen vuoksi ja sattumalta tavattiin siinä ihmettelyn lomassa rannassa Kristerin vanha työkaveri Turun ajoilta (30v. sitten). Jäimme satamaan vielä toiseksi yöksi ja kävimme myös ruokailemassa Thaimaalaista ruokaa hyvässä seurassa. Mikäs meillä kiire, loma eikä varsinaisia ajatuksia aikatauluista tai paikoista edes. Menemme sinne, minne tuuli vain vie.

Täällä on varmasti joskus pelattu hyvät pelit, tuskin enää...

Maanantain ratoksi pääsimme hienossa sivutuulessa pullein purjein reilun seitsemän solmun vauhdilla yhteen vaikiopaikkaamme Iso-Kuusiseen. Rauhaisa pieni luonnonsatama, josta kyllä muutkin ovat tietoisia. Harvemmin täällä saa olla yksin. Tänä yönä meitä on vain kolme venettä. Tosin rannassa oleva moottorivene pitää huolen, että meillä kaikilla on musiikkia kuunneltavana ja pientä "äijäjorinaa". Matkalla Iso-Kuusiseen oli kiva katsoa hienojen veneiden kryssimistä, itse otettiin ihan rauhallisesti lähes yhdellä halssilla..

Vihdoinkin perillä!

Kuskikin vaihtui välillä. Myy 5v. on aikaisempina vuosina stressannut enemmän tätä matkan tekoa, mutta nyt tuntuu, että hän on rento ja reippaampi. Hänestä on kehkeytymässä aito venekoira.