Lähdimme Ukiin hieman puolen päivän jälkeen ja ihana lämmin kesäsää muistutti, ettei kesä ole ihan kokonaan lopussa, vaikka loma olisikin. Viimeiset ruskettavat säteet hellivät meitä ja nautimme päivästä sekä matkasta vaikkei purjeita saatukaan nostettua (konehommia, ei tuule tarpeeksi). Ratauduimme jälleen Salmerin rantaan, jossa saimme rauhassa käydä suihkussa ja kävellä metsäpolun kautta syömään keskustan rantaravintolaan. Huomasi selvästi, että sesonki on loppumassa ja kaupunki todella paljon hiljaisempi kuin kaksi viikkoa sitten. Hiljaisuus ja rauha sopii meille erinomaisesti.
Ukiin pääsimme purjehduskisaajien kanssa samassa linjassa.
Ei mitään mestarillisia valokuvia (etenkään tuo tuhkakuppi tuossa pöydällä), mutta rauhallisuus välittynee kuvista ja tästä jää itsellekin muistot viimeisestä illasta.
Uki hiljenee lauantain auringon laskuun ja huomenna vielä osa päivää koettavana täällä, sitten hyppään autoon ja ajan kotiin Vaasaan.
Thorasvikenistä kaikessa rauhassa pitkien aamukahvien jälkeen lähdimme kohti toiseksi viimeistä kohdetta Pzéns. Matka oli sateinen ja kolea, vaatetta sai olla päällä useampi kerros pipoa myöden. Kesä alkaa tosissaan olla ohitse. Ylitimme laiva-ja lossiväyliä vauhdilla ja purjeilla. Sateesta huolimatta liidimme eteenpäin ja mieliala kohtuu hyvä. Vauhti taisi välillä olla yli 7 nm/h. Perillä Pzénsissä vastassa oli aurinko ja iloinen sataman nuorimies, joka ohjasi meille vapaat paikat, sekä toivotti lämpöisesti tervetulleeksi. Taidokkaasti avusti laituroinnissa ja saimme maksaa laituripaikan jopa ihan suoraan veneestä käsin. Lähtiessä meille huikittiin laiturilta kiitokset ja tervetuloa uudelleen, ilman muuta tulemme.
Hyönteistietous ei meillä riitä kertomaan, mikä tämä salamatkustaja on tyypiltään...
Samea kuva, juuri näin samea on sääkin.
Jopa villasukkareppanat saivat vedestä osakseen.
Perillä saimme välittömästi kuoriutua paksuista vaatekerroista ulos ja nauttia lämpöisestä säästä. Tosin huomasi taivaalla tummien pilvien kiertelyn. Saavuimme sateen ja kirkkaan sään rajapinnalle. Lähdimme samantien kävelylenkille kohti käsityöläiskylää ja sen kuuluisia munkkirinkilöitä, hyviä ne olikin (eivät edes kuvaan ehtineet).
Melko vähän otin kuvia käsityöläiskylästä, viimevuonna niitä on otettu hieman enemmän. Muutenkin tällä matkalla olen ottanut vähemmän kuvia kuin yleensä. Tekniikasta, somesta ja puhelimesta yms. otettu hieman lomaa myös.
Illalla saimme nauttia laiturin ravintolan terassin livemusiikista sekä ilta-auringosta omassa veneessä istuen.
Lauantai-aamusta vielä rauhalliset kahvit ja aikainen lounas. Pieni kävely vielä ja sitten lähtö kohti viimeistä etappia Ukia.
Tänään hyvässä sivutuulessa mahtavaa vauhtia pois Utöstä kohti Thorasvikeniä. Maileja kertyi 31,72. Tunnit vierähtivät nopeasti ja aurinko hellii meitä jälleen. Tästä on tulossa tapa, jokavuotinen kohde ja hyvä välietappi Pzensiin. Mukava luonnonläheinen paikka, jossa pääsee vielä tielle kävelemään. Voisi sanoa, että kauhukseni huomasin tänään syksyn merkkejä, ei se, että vedet ovat viilentyneet (-18) vaan keltaisia lehtiä on kaikkialla.
Illan saapuessa Myyn kanssa laskimme ohi ajavia laivoja ja veden päällä suorastaan loikkivia kaloja. Täysi luonnon rauha, ei muita ääniä. Viimeisenä huomiona paikasta, että on todella paljon punkkeja. Joka kerta, kun Myy käy rannassa, häneltä löytyy useampi punkki.
Utö, täällä kuusi vuotta sitten ensimmäistä kertaa ja ensimmäinen pitkä matka Merjalle purjeveneellä Saaristomerellä. Kuudessa vuodessa on vähäsen oppinut veneilystä jotakin ja Krister on kärsivällisesti opettanut ja katsonut epäonnistumisia ja onnistumisia. Pohdimme tänään, tullaanko tänne seuraavan kerran kuuden vuoden kuluttua, se voisi olla sellainen hauska tavoite.
Satama oli erittäin täynnä ja pääsimme/jouduimme kolmen veneen ketjussa keskimmäiseksi. Meidän jälkeen oli vielä tuljoita, jotka eivät päässeet laituriin. Vastarannalla on puolustusvoimien alue ja kaksi venettä rohkeni mennä sinne yöksi. Laiturointiin täällä liittyy muutama tarina, mutta keskustellaan niistä sitten kasvokkain ystävien kanssa... Satama ok, maksu 20e kylkiparkista (jos tuota voi puhtaaksi kylkiparkiksi sanoa), kahvia ja raparperipiirasta pääsimme saapuessamme nauttimaan. Kaupan palveluihin emme tutustuneet (boxit täynnä evästä). Tullessa sää loistavan helteinen ja lähes pakahduttava. Tänään keskiviikkona (olemme täällä kaksi yötä) hyvin tuulinen ja sadetihnua heittelee. Istumme veneessä sisällä, lepäämme, luemme ja välillä käymme Myyn kanssa kävelyillä. Rentoa ja huomenna torstaina valmistaudumme epävarmoin sääennustein kotimatkaan.
Pahoittelut sivistymättömyydestäni, en tiedä mikä tämä on, mutta mieleen tulee sarjakuvien kannibaalien grillaus.
Päivä vaihtuu illaksi ja huomisen uudet seikkailut odottavat.
〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰〰
Keskiviikko-aamulla heräsimme 05:00 myräkään. Tuulee ja sataa vettä kiitettävästi. Lisätään köysiä, ettei kolmen veneen nippu lähde ulapalle. Sitä lisäämistä ja vaihtelemista olikin sitten koko aamun ohjelmaksi. Tuuli kääntyili ja puuskat riepoivat vähän miten sattuu (tai ainakin tuntui siltä). Säästä huolimatta satama tyhjeni päivänä aikana melko tehokkaasti ja uusia tulijoita ei ole ollut montaa. Jäimme vielä toiseksi yöksi pitelemään tuulta, vaikka huominen päivä ei välttämättä ole parempi.
Aamun raikas kesäsää.
Lomani loppuviikko, ei ihme, että taivaskin kyynelehtii.
Iltaa kohden taivas kirkastui Utössä ja satama on erittäin rauhallinen. Aikasin nukkumaan ja huomenna aikainen lähtö eteenpäin kohti pohjoista. Kaksi tiukkaa ja pitkää purjehduspäivää tulossa, blogi hiljenee hetkeksi.
