Yksi parhaista luonnonsatamista Iso-kuusinen. Hiekkarantaa riittää ja kallioita sekä metsää kävellä. Viimeinen tällainen luonnon rauhan etappi ennen ihmisääniä ja loman loppua. Huomenna matka jatkuu Lauralle ja siitä viimeiseen etappiin Ukiin. Miehistö vaihtuu ja Ruffhäxan matkustaa autolla koirien kera kotiin. Työt alkamassa 1.8.23 (näinkö nopeasti 6 viikon loma meni?) ja arkeen valmistautuminen alkaa. Tämä matka on ollut vähän arkinen, ettei ole ollut mitään isoja ikimuistoisia hetkiä. Paras hetki oli ehkä se, kun Reposaaren aallokossa helmat kastuivat. Lyhyt hetki, mutta ne pienet hetket tekevät elämästä sen parhaan. Pienistä asioista se onni tulee, sekä omasta asenteesta. Vai onko näin?
Matkalla ihailimme veneitä ja ihmettelimme pilviä.
Melko syvissä vesissä ja sopivalla rennolla nopeudella mentiin. Koko reissun vesien lämpötila on ollut tuota 18-19 luokkaa. Lisäksi paikoin levää myös näkyvissä. Ei täysin hellettä vaikka lämmin eli ei tällä reissulla ole tullut uitua lainkaan.
Perillä ja Iso-Kuusisessa saa veneen ankkuroitua todella lähelle rantaa.
Kallioilla kävimme pari tuntia paistattelemassa päivää ja juomassa picnickahvit. Harvinaista herkkua, koko ranta vapaana ihan vain meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti