Elokuun elämää saaressa

Ensimmäinen työviikko takana ja koitti viikonloppu saaressa. En osaa päättää, ovatko saaressa ihanimpia hetkiä illat vai aamut. Illalla, saunan ja uinnin jälkeen, istua katselemassa auringon laskua, jonka lämpö hellii kasvoja, ja painaa sitten pää onnellisena ja unisena tyynyyn. Vai olisiko se aamun herääminen mökin puun tuoksuun, kahvikuppi kädessä aamuauringon kirkkaudessa. Kaikki on vain ihanaa. Viikon aherrus on palkittu, mökkiviikonloppu.

Perjantaina saunottiin sekä uitiin monta kertaa ilta-auringon lämmössä. Vesi on edelleen 20 asteista ja syvemmälle uidessa se huomattavasti kylläkin viileni. Meri on samaan aikaan silkkisen pehmeä ja vahva, kirkas ja kaunis. Sen äärellä voi istua pitkään ilman, että aika käy tylsäksi. Aika tuntuu pysähtyvän, vaikka päivät kuluvatkin nopeasti.

Meren äärellä meistä kuoriutuu esiin se kaikkein aitoin ydin. Tänä viikonloppuna mielialat heittelevät, ja piilotetut tunteet nousevat välillä pintaan. Stressi purkautuu, ja meistä jäljelle jää vain  rehellinen "minä". Emme oikeastaan kaipaa elämyksiä tai suuria seikkailuja, sillä tässä hetkessä on kaikki: meri, metsä, eläimet, ruoho, sauna, saari – ja nyt myös vähän mustikoita.

Sillä tässä oli todellakin tämän elokuun mustikkasaalis. Enempiä ei juuri löytynyt ja tunnin keräsin. Tämä on ennätyshuono mustikkakesä saaressa. Milloinkaan ei ole ollut tällaista vähyyttä todettavissa. Mahtaako syynä ollut sateinen kylmä kesäkuu ja todella paahteinen heinäkuu?

Punaista maalia on vielä jäljellä ja ulkorakennusten jälkeen siirryin sitten maalaamaan itse mökkiä. Olen todella tyytyväinen tähän Värimiesten Kotipesä Torppa-maaliin niin värin, kuin maalin rakenteenkin suhteen. Tasaista hienoa pintaa tulee. Tästä on vielä elokuun aikana hyvä jatkaa.

Sunnuntaina sitten uitimme tukkeja. Onneksi ei tarvinnut vanhan tukkimestapaan nousta päälle seisomaan... Saimme pari tolppaa laiturin pohjalle ja kävimme ne vastarannalta noutamassa. Hieman tarvittiin mies/naisvoimaa kiskoa ne kuiville vedestä. Hyvin selvisimme ja pieni ylpeys oli otsalla voiman riittävyydestä :) 

Arjen vaatimukset odottavat kotona, mutta tänne palaamme yhä uudelleen – toivottavasti. Hyvillä mielin urakan jälkeen lähdimme kaupunkikotiin. 

Heinäkuu & loma päättymässä

 

Heinäkuu päättyy, mutta kesä jatkuu

Heinäkuu alkaa taittua loppusuoralle, ja samalla tuntuu, että kesäloman viimeiset päivät sulavat pois helteisen auringon alle. Vaikka virallinen lomakausi alkaa olla ohi, kesä ei ole vielä antanut periksi – trooppisen kostea ilma pitää pintansa ja ukkoset rytmittävät iltoja.

Saarielämä ei silti kokonaan hiljene, vaikka työt ovat taas alkaneet. Aamut alkavat kalenterin tahdissa, mutta viikonloput vietetään yhä rantakallioilla ja projektien parissa. Laituriprojekti on hyvässä vauhdissa – betonialusta on nyt valettu ja vain pieni laastin viimeistely odottaa vuoroaan. Uudet tukit on jo tilattu, ja kaupungin suunnasta haetaan lautakuormaa, jolla päästään rakentamaan uusi päällys syksyn aikana. Mikään kaunistus siitä ei varmaankaan tule, mutta omatekoinen ja toimiva.

Vaikka arki kolkuttelee ovella, elämä saaressa jatkuu omalla painollaan. Auringonlaskut näyttävät yhä taianomaisilta, ja lämpimät illat kutsuvat uimaan ja haaveilemaan. Kesä ei ole ohi – se vain vaihtaa hieman rytmiä.

Helteen väsyttämää kansaa...

 

Pieni metsäkävely tekee aina hyvää. 

Ilta saapuu

Päivä vaihtuu iltaan ja hiljalleen yöhön. Saaressa tyyntyy, vain laineet kuiskaavat rannan kiviä vasten. On aika rauhoittua, hengittää syvään ja sulkea ovi vielä yhteen kesäpäivään.

Aamulla koittaa lähdön hetki – matka jatkuu takaisin kohti kaupunkia. Mutta sydän jää hetkeksi vielä tänne, missä kesä tuntuu asuvan vähän pidempään.

"Kaikki on hyvin. Aika menee niin kuin sen pitää mennä."

– Tove Jansson, Muumipappa ja meri

Huh hellettä heinäkuussa

👀 

Hellettä heinäkuussa – saariston paahteessa

Mjöskär paahtuu. Heinäkuun aurinko ei säästele, ja saari tuntuu uivan valossa ja kuumuudessa. Vesi on niin tyyni, ettei edes pieni väre käy pinnassa – kuin lasia, joka heijastaa kesän kirkkaimman taivaan. Illalla kalat hypähtelevät vesirajassa kuin muistuttaen, että kyllä sielläkin eletään, vaikka ilma seisoo paikallaan. Ruoho kellastuu silmissä, ja askel rahisee kuivassa maassa.

Koirilla on tuskaisia öitä. Läähätys ei lopu edes keskiyöllä, ja me uitamme niitä yhä uudelleen, yön hiljaisina tunteina, toivoen helpotusta edes hetkeksi. Nukumme patjoilla tuvan lattialla oven ja ikkunoiden läpivedossa, missä lattialankkujen viileys tarjoaa edes pienen lohdun.

Kesäkuussa, kun satoi viistosti ja villasukat kuuluivat vielä iltarituaaleihin, lupasin – ihan ääneen – etten heinäkuussa valita helteestä. Ja en ole valittanutkaan. Ainakaan kovin paljoa. Mutta nyt, kun yötkin ovat alkaneet muuttua trooppisiksi, on pakko myöntää: helppoa ei ole edes täällä, saariston syleilyssä.

Silti, kaupunki ei kutsu. Ei edes hetkeksi. Täällä, helteenkin keskellä, on vapauden maku. Vesi on lähellä, ilma tuoksuu suolaiselta ja mäntyiseltä, ja iltaisin, juuri ennen pimeää, on se hetki, jolloin maailma tuntuu pysähtyvän – ja kaikki on kuitenkin ihan hyvin.

Viime kesän majakka on vielä hyvässä kuosissa. Kivien maalaus on jatkunnut tänäkin kesänä. Niistä vielä myöhemmin lisää...

Kyllä, on kuuma.

Naapurin uljas Swan. Luvassa on kahdet 60v. juhlat yhdessä. Viikonloppuna 19.7 Miika & Krister.

Vanha ystäväporukka, monet hyvät hetket vesillä koettuna. Tänään saaressa juhlahumussa myöhälle yöhön saakka. Miika & Taru (Myy), Tiina, Krister & Merja (Nalle).

Vatsa täynnä hyvää ruokaa, niin hellekin tuntuu paremmalta. Hyvä ruoka se hyvä mieli, totta se on!

Samoin maistuu kesän hittijuomat pakkasessa jäädytettyjen viinirypäleiden kanssa.

Taru pesee Tarua.

Talvea varten moottorikelkan zekkaus, toimii.

Kaupan valmisamppeli oli huono idea, ainakin tänä vuonna. Ensin täynnä kirvoja ja sitten lakastuu todella nopeasti tässä helteessä. Ainakin, kun roikkuu paahteessa. Huono hoito siis.

Pihapiirin kukat kukoistavat kyllä.

Paljon villivadelmia tulossa. Mahtavaa!

Sudenkorentoja lentelee todella paljon, etenkin iltaisin.

Vähän siivosimme rantaveden kasveja pois.

Alingossa meillä oma "viinikellari" eli maahan muurattu kuoppa toimii hyvänä juomavarastona. Sopivan viielä, vaikkei ihan kannata lihoja sinne vielä säilöön. Mökin jääkaappi on turhan pieni, ensikesän ajatus uusia keittiötä ja samalla vaihtaa myös isompi jääkaappi. Kaikkea on hyvä suunnitella, katsotaan, mikä toteutuu.

Vanhassa kaivossa on vettä, mutta en sitä joisi.

Villimansikoista tulee lapsuus mieleen. Kuortaneen mökin kesät ja villimansikoiden metsästys.

Tiistaina 22.7.2025 koetin saada kaloista kuvia. Kovin ovat vikkeliä ja vesi sen verran sameata ettei kaukaa saanut zoomattua kovin laadukkaasti. Hyvä yritys kuitenkin.

Laiturin alta on viileintä seurata mamman uintimatkoja.

Jostain se varjo on välillä saatava ja samalla hyttysten suoja.

 

Samaisena tiistain aamuna Krister haki kaupungista puutavaraa laituriremppaa varten. Me odotimme uiden ja noh, helteestä nauttien. Vesi 23+.

Rannassa ohut pilviharso peitti aurinkoa ja päivällä etäältä kuului ukkonen. Kiitos harso, suora paahde hetkeksi helpottui.

Projekti on käynnistynyt 23.7.2025.

"Kaikki on hyvin juuri nyt, tässä hetkessä."
— Muumimamma, Tove Jansson.