Valmistautuminen Juhannukseen alkoi muutamaa päivää aikaisemmin ja tehtiin pieni välistoppi myös kotiin välillä. Mökkiä ja vieras(leikki)mökkiä siivottu sekä ulkokalusteita kannettu ulos. Tosin juhannus tulee varsinaisesti vietettyä perinteisesti naapurissa sukulaisten kanssa.
Tavaran kantoa, siivousta & pientä aamujoogaa yhdessä "mammanpojan" Nallen kanssa.
Myy menee mielummin aamun aurinkoa piiloon viileään laiturin alle.
Talon takaosan vanhaa laatoitusta kaivetaan esiin, varjoisaa kahvipaikkaa tulossa.
Ripa tuli naapurista auttelemaan uuden televisioantennin asennuksessa. Siirrymme samalla HD-aikaan ja uusi televisio haetaan seuraavalla käynnillä kotona.
Merja & Tina ainotossuissa.
Välillä täytyy myös vähän levähtää hyvän kirjan äärellä.
Isäni joskus 80-luvulla. Hän oli kova työmyyrä, mutta osasi tarpeen tullen aina sopivasti levähtää ja kerätä voimia. Monessa asiassa olen saanut hyvää oppia häneltä, niin ahkeroinnista kuin levostakin.
❤❤❤
Sitten Juhannusta odottamaan...
Juhannustaika, ei niin vakava...
Seitsemän kukkaa, seitsemän hyppyä,
naapuri katsoo: "Onkohan tyyppiä?"
Tyynyn alle kimppu jää,
aamulla herään — unessa oli jäätelökärry ja sää!
Kesä on täällä – tai ainakin melkein. Luonto on puhjennut vehreyteensä, linnut laulavat aamuisin ja ilta-aurinko viipyy taivaalla yhä pidempään. Alkukesässä on jotain erityisen kaunista: koivujen heleänvihreät lehdet, vastaleikatun nurmikon tuoksu ja meren rauhallinen pinta, joka heijastaa taivaan sävyjä kuin peili.
Tänä vuonna mökkikausi alkaa hieman sateisissa tunnelmissa. Vesisade ropisee tasaiseen tahtiin mökin kattoon ja saa metsän tuoksumaan erityisen raikkaalta. Vaikka sade hiukan rajoittaa ulkotöitä ja suunniteltuja projekteja, otetaan se vastaan sellaisena kuin se tulee. Luonto kaipaa vettä – ja ehkä mekin välillä kaipaamme hetken rauhaa.
Päätin jo etukäteen, että en anna tämän kesän muuttua suorittamiseksi. Mökillä ollaan mökkeilyn takia, ei kalenterin tai to-do-listojen. Yksi päivä kerrallaan, ilman stressiä tai kiirettä. Jos sataa, niin sitten vaikka luetaan kirjaa, lämmitetään sauna tai keitetään pitkään haudutettua kahvia. Sateen tauottua käydään pienellä kävelyllä, ihaillaan pisaroita lehdillä ja nautitaan siitä, että on aikaa vain olla. Lisäksi luonnollisesti kuvailen ympäristöä kameran "täydeltä".
Mökkikauden aloitus on aina pieni juhla. Ensimmäinen viikonloppu luonnon keskellä, grillin savun tuoksu, tutut polut ja omat rutiinit. Sateesta huolimatta fiilis on hyvä ja kiitollinen – taas ollaan täällä, kesän kynnyksellä.
Olkoon tämä kesä kiireetön, lämmin ja levollinen. Mökkikausi on virallisesti alkanut – satoi tai paistoi!
Polku naapuriin (sukulaisiin) on haravoitu kävyistä ja risuista. Kelpaa väen tepastella,.
Tämän kesän yksi tavoitteista on tuunata tämä vanha leikkimökki vierasmökiksi... Sisällä on puutarhakalusteita ja vanha sänky kaiken kaman alla. Nähtäväksi jää saammeko sinne vieraita tämän kauden aikana???
Kyllä, on harmaata vähän tuulista ja koleaakin. Ei tunnu vielä kesältä...
Tämän kesän hauskin (?) hankinta. Puuilon suihkulähde. Olin asennoitunut, että se pruikkii vettä pienillä rykäyksillä. Kyllä auringon paistaessa on ihan kelvollinen tällaiselle mökkipihalle, jossa ei olla liian vaativia. Täytyy vain löytää sille parempi astia. Tällä hetkellä vanha emalikulho toimii altaana.
Arkista touhua riittää...
Toiset tyytyvät vain katsomaan.
Vielä aika meni siivotessa talven tomuja pois, päivä päättyi saunaan ja illan rauhaan. Vesi muuten -14. En uinut, varpaat uivat...
Temusta ostettu (kyllä pahoittelut Temusta) aurinkokenno "tulikärpäsvalo" oli yöllä kaunis.