Heinäkuun helteet ja mökkeilyä saaristossa

 

Juhannusruusut myöhässä ja mustikatkin viivyttelevät – viileä kesä näkyy luonnossa.

Heinäkuu on jo pitkällä, mutta luonto kulkee tänä vuonna aivan omaa aikatauluaan. Juhannus tuli ja meni, mutta juhannusruusut avasivat nuppunsa vasta sen jälkeen. Monelle tämä rakas juhannuksen symboli on merkki keskikesästä – nyt se kukkii vasta, kun kalenterissa siirrytään keskelle heinäkuuta. Kukkien tuoksu on silti yhtä huumaava kuin aina, vaikka ajoitus on myöhäinen.

Viileä ja sateinen alkukesä on hidastanut kasvien kasvua kautta linjan. Metsissä mustikanvarvut vihertävät kyllä lupaavasti, mutta tarkemmalla katselulla huomaa, että niissä ei näy vielä pieniäkään raakileita. Ne tutut siniset pallot, jotka yleensä alkavat jo tähän aikaan näkyä, antavat odottaa itseään. Tuleva sato mietityttää ja saammeko talveksi puuron päälle sinistä herkkua?

Vielä heinäkuun alussa oli sadepilveä ja onneksi nyt 13.7 olemme saaneet nauttia useasta hellepäivästä kotisaaressamme Mjöskärissä.

Naapurimökin Lupiinit kukkivat kauniisti. Harmi, etteivät ne ole suotavia pihakasveja.

Kuumat yöt ja yöllinen luonto – unettomuudessa on joskus taikaa

Kesäyöt ovat nyt lämpimiä – ehkä vähän liiankin. Kuumuus valuu mökin ikkunoista sisään, ja uni on katkonaista. Herään yöllä monta kertaa, hiki otsalla, lakanat rutussa. Ennen se olisi ärsyttänyt, mutta täällä luonnon keskellä se ei tunnu niin pahalta.

Yöllä luonto on uskomattoman kaunis. Hämärä ei koskaan muutu täysin pimeydeksi, ja maisema verhoutuu siniharmaaseen pehmeään valoon. Sydämet alkavat sykkiä vähän rauhallisemmin, kun katsoo merelle ja kuulee hiljaiset loiskahdukset – kalat hyppivät veden pintaan, ja niiden liikkeet rikkovat muuten niin tyynen pinnan.

Lintujen yölliset äänet, oksissa havisevat tuulenhenkäykset ja satunnaiset eläinten rapistelut luovat omanlaistaan konserttia. Aamuyöstä usva nousee veden päälle, ja kaikki näyttää hetken ajan satumaiselta.

Vaikka uni katkeaa ja silmät aukeavat kerta toisensa jälkeen, en koe olevani varsinaisesti väsynyt. Päinvastoin – on kuin keho ja mieli tietäisivät, että juuri nyt kannattaa olla hereillä. Tällaisia hetkiä ei saa silloin, kun elämä kulkee aikataulujen mukaan.

Ehkä kuumat yöt ovatkin lempeä muistutus siitä, että luonto kutsuu meitä myös silloin, kun muut vielä nukkuvat.

Hyppiviä kaloja on mahdotonta saada kameraan tai ainakin hyvin hankalaa. Loiskahduksesta renkaat vedessä vain nähtävissä.

Viime kesänä maalattu majakka on vielä hyvässä kunnossa.

Myy väsyy helteestä ja ei jaksa enää seurata meidän puuhailuja. Makoilee keskellä pihaa.

Sahattu puita, maalattu vessoja ja ulkovajaa... 

Väliin ruokailua ja perunastakin löytyi se sydän, aika kummallista kyllä.

Metsän puoleinen kakkoswc sai uuden värin pintään 13.7.2025. Kovin hellepäivä lähelle +30. Uimavedet siitä huolimatta edelleen +18 rannassa (eli uimasyvyydessä varmaankin vain noin +16).

Kyllä välillä sisällekin maltetaan mennä, mutta vain lyhyeksi aikaa :)

Valmis "aurinkoWc"

Pikkupenkki myös

Surullinen vino laituri on käyttökelvoton. Paikallaan olisi laittaa uusi, budjetti vain vähän tiukilla nyt moiseen hankintaan. Hyviä ehdotuksia hakusessa...

Kristerin nuoruuden kädentaitojen taidonnäyte. 

Kuuma on, mutta Nalle pyrkii osallistumaan ihan kaikkeen, mitä mamma saakaan päähänsä tehdä.

Tänä kesänä vesi on melko roskaista ja kylmää.

Kaunis hellepäivä päätyy hymyyn, pieni vilvoittelu naapurin paattivajan terassilla helpotti oloa. Seuraavaksi jokailtaiseen rantasaunaan ja nukkumaan. Kyllä kelpaa.