Päiväretki Sommarön linnakkeelle

 Aamiainen helteisen yön jälkeen maistuu pöydästä käsin myös perheen pienimmillä. Kesällä rikotaan sääntöjä myös tässä asiassa (kuten siinä, että yön tunteina kiivetään sänkyyn viereen nukkumaan).

Suunnittelilla on päiväretki Sommarö Forteen. Laskimme tänään, että kesälomaa on kaksi viikkoa jäljellä, se täytyy nyt käyttää jokseenkin harkiten.

Matka ei ole pitkä ja aamupäivän lempeässä pienessä tuulessa, lähes aallottomassa säässä on hyvä ajella.

Heti rantaudutta saimme seuraa, mutta onneksi oli vain ohikulkumatkalla.

Vesi Sommarön rannalla on uskomattoman silkkisen lämmintä, kirkasta ja puhdasta. Se ympäröi ihoa lempeästi kuin lämmin kesähuopa, eikä kylmän säväystä tunne missään kohtaa. Veteen astuessa ei tarvitse epäröidä – se kutsuu luokseen pehmeästi ja rauhoittavasti.

Pohja on kuin pehmeää, hienojakoista kimaltelevaa samettihiekkaa, jossa jalat uppoavat kevyesti. Ei kiviä, ei levää, ei yllätyksiä – vain tasaista, lempeää merenpohjaa, joka tekee vedessä kävelemisestä nautinnon. Aallot ovat matalia, melkein huomaamattomia, ja meri avautuu edessä laajana, tyynenä maisemana, jossa taivas ja vesi kohtaavat kirkkaassa horisontissa.

Sommarön merimaisema on hiljainen, levollinen ja sykähdyttävä. Lokit liitävät taivaalla, ja kauempana saarten siluetit piirtyvät taivaanrannan pastellia vasten. Tämä on paikka, jossa kesä tuntuu pysähtyvän – ja ihminen saa hetken olla täysin läsnä. Tähän voisin jäädä.

Sydämet seuraavat minua kaikkialla, myös täällä.

Kotimatka koetuksena – pohjoistuuli näytti voimansa

Iltapäivän lämpö ja lempeä meri Sommarössä vaihtuivat nopeasti aivan toisenlaiseen tunnelmaan kotimatkalla. Pohjoistuuli alkoi yltyä yllättäen, ja pian se puhalsi jo melko kovaa. Aallokko nousi nopeasti, ja Buster sai osakseen kunnon keikutuksen – pauketta ja pärskeitä kuin parhaassakin tivolilaitteessa.

Koirat eivät olleet tilanteesta kovin innoissaan. Ne yrittivät pysyä paikoillaan, mutta katseista näki, että matka oli heille pieni koettelemus. Myös rouva puristi penkkiä tiukasti – ei ehkä pelosta, mutta varmuuden vuoksi. Jokainen aalto tuntui selkäpiissä asti.

Kuvaaminen jäi tällä kertaa haaveeksi. Kameraa ei olisi pystynyt pitämään vakaana, saati kaivamaan esiin ilman että jotain olisi lentänyt mereen. Keskityimme vain siihen, että pääsemme perille – ja pääsimmehän me.

Kotilaiturille päästyämme olo oli helpottunut, ja päätimme palkita itsemme hyvin ansaituilla herkuilla. Vaikka kotiinpaluu oli vähän ronskimpaa sorttia, jäi päivästä mieleen ennen kaikkea se, miten kaunis ja lämmin Sommarön meri voi olla – ja miten arvaamaton luonto on myös parhaana kesäpäivänä.

Varsinainen seikkailu palkitaan hyvälla päivällisellä. Voikukkaa, tortillaa, vohvelia...

Lopuksi vielä hetki iltavedessä – ilman saunaa

Päivän päätteeksi pulahdimme vielä iltauinnille. Tällä kertaa saunaan ei menty lainkaan – mikä on meillä melkoinen harvinaisuus. Mutta meri oli niin lämmin ja ilma edelleen kuin tropiikissa, ettei löylyä edes kaivannut. Vesi hyväili ihoa päivän jälkeen kuin viimeinen rauhoittava halaus.

Edessä on kuuma yö, eikä talo juuri viilene, vaikka ikkunat ovat selällään. Taidamme siirtää patjat olohuoneen lattialle, missä iltatuuli pääsee edes vähän kiertämään. Lattianrajassa on yleensä viileintä – ja jos ei muuta, niin ainakin tunnelma on rento ja kesäinen.

Tällaiset päivät jäävät mieleen. Ne, joissa on lämpöä, yllätyksiä, luonnon kauneutta ja pieniä koettelemuksia, jotka myöhemmin jo hymyilyttävät. Kesä elää hetkissä – ja tänään niitä oli monta.