Bomarsund, matkapäivä 5-6

Päivä 5

Aamulla heräsimme vesisateen rauhalliseen ropinaan ja oli vaikea kuvitella, että eilen oli todellinen hellepäivä. Aamutoimien jälkeen lähdimme rauhassa matkaan ennen puoltapäivää. Rauhallista matkantekoa teimme 4h pienessä vastatuulessa pilvisessä säässä moottorilla ja ensimmäisen kerran molemmat koiruudet, jopa Nalle olivat rauhallisia & nukkuivat koko matkan.  Nalle 5kk ei edes pissannut veneeseen vaan malttoi odottaa rauhassa (sekin vielä) laiturointia. Bomarsundin venelaituria on erittäin siisti, vesipisteet ja sähköt löytyvät laiturista. Lahden poukamassa on pieni vuokrattava sauna ja viereisen leirintäalueen palvelut käytettävissä. Hinta kohtuullinen 16€ ja sähkö 4€, maksoimme mielellämme tuon (verrattuna eiliseen hintatasoon Glada Laxenissa). Leirintäalueen kioski ja ravintola näyttivät ihan kivoilta, Bomarsundin linnake on mahtaisa ja huomenna kierrämme tarkemmin tätä aluetta. Tänään kävimme vain linnakkeen raunioilla sekä iltalenkillä vielä tervehtimässä paikallisia lampaita.

 Still "in lööööve"

❤❤❤❤

❤❤❤

Pissupaperi maton päällä ja laatikko ensimmäisellä portaalla, pieniä "varotoimia" veneessä aina tarvitaan.

Juuri, kun sanoin ettei merikotkia ole näykynyt lainkaan, vilahti ensimmäinen. Olisiko pitänyt sanoa myös, ettei viisisatasia ole sitten leijunut 😎

Lossin vaijerit olivat melko kierällä, odotimme ohitusta ja pienellä jännityksellä (no minä jännitin) matka eteni yli lossiväylän.

Myy vähän jo kyllästyneenä, mutta rauhallisena. Vähän hän mieltään pahoittaa hän...

Jotain jännää alkaa näkymään...

Rannan läheisyydessä leirintäalueen kioski ja ravintola. Vanhaa ja viihtyisää.

Heti selvitimme kartat alueesta ja linnake näkyi heti kioskin edessä. Bomarsundin linnoituksen alue on yllättävän laaja. Alue on vanha ja sen rakennusurakka vaati pitkän suunnittelun. Rakentaminen alkoi vuonna 1820 ja siitä ei milloinkaan tullut täysin valmis. Vuonna 1854 Iso-Britannia ja Ranska hyökkäsivät linnoitukseen, joka saatiin nopeasti valloitettua. Sääli sillä kovan työn tulosta ei milloinkaan nähty kokonaisloistossaan.

Täällä sitä Oolannin sotaa on käyty.

  Hyvä tähystyspaikka, jonka muoto hankaloitti ammusten/tykinkuulien sisääntuloa.

 Sillan entisöinti menossa tai uudistaminen, valmis vasta vuoden kuluttua (2023).

Hieno vaakuna tykissä, venäjän?

Aina pitää olla vähän mukana paikallista guggaa.

Tähän muistomerkkiin Nalle törmäsi vauhdista, oli niin villinä ettei tajunnut estettä nurmella. Voi raasua, vähän lohtusyliä ja kaikki hyvin.

Paikallista elämää

Aivan uusi besökscentrum.

En tiedä, mitä ajattelivat meidän läsnäolosta? Turhauttavat turistit?

Päivä kääntyy iltaan ja väki hiljenee...

❤❤❤

Päivä 6

Matkanteon ja kaiken näkemisen ihmettelyssä meinasi ihan unohtua  Bomarsundin vierasvenesataman laituripaikan tarkempi kuvaus. Laituri teki välittömästi vaikutuksen uutuudellaan ja siisteydellään. Laituri oli viihtyisässä lahden poukamassa kiinni korkeassa rantakalliossa. Sähköt sekä vesi löytyy. Vierellä olevan vanhan leirintäalueen suihkut ja pesutuvat ovat käytössä, mutta emme käyneet testaamassa (ei välttämättä houkutellut tällä kertaa).

Toisena matkapäivänä kävelimme todella paljon. Tavanomaisten koirien lenkitysten lisäksi kävelimme Bomarsundin linnakealueen merkityn reitin, joka kokonaisuudessaan on hieman alta 5km. Sää helteinen ja vesipullo mukana välttämätön. Jälleen työpaikka hyvin edustettuna. 

 

Raunioalue on yllättävän laaja ja sotaväen lisäksi alueella asui niin sanottua normiväestöä, kokonainen kyläyhteisö. Paljon alueelle jäi suunniteltua rakennusta rakentamatta, kun alue tuhoutui ja osin Venäläiset tuhosivat rakennuksia itse, ettei valtaajille jäänyt hyviä ehjiä rakennuksia. Mieleenpainuvin on yllä oleva tornirakennus, joka sijaitsi korkean kallion päällä. Sinne pääsee vaihtoehtoisesti tien kautta tai polkua pitkin. Alastulo oli mielenkiintoinen kokemus, polku oli loppua kohden niin jyrkkä, että koiratkin meni kantoon. Suositus --> mukaan hyvät ja pitävät kengät.

Nalle

 Tällä tykillä varmasti osui pitkälle.

Tässä olisi Venäjän kielitaito paikallaan.

 Vankityrmä? Tuskin silloin kauan sitten tääällä näin vettä oli... Karu kuitenkin.

 

Kaikenlaista kasvillisuutta täällä on, vaikkakin sanotaan usein merialueita karuiksi.

Tykinkuulan jälkiä näkyi muurissa todella monta.

 

Metsäpolulla oli mahtavia saniaisalueita sekä mainita kannattaa, että mänty tuoksui todella ihanan voimakkaasti.

 

Näitä yksityiskohtia ihasteltiin ja hämmästeltiin. Kuinka ennen oltiin rakennettu kohtuullisen nopeasti vaivalloisia isoja kivisiä rakennuksia ja näitä uria näkyi kivissä, kun kiviä on aikoinaan halkaistu ja "muotoiltu" seinämuuriin sopiviksi.

 

Kuten tyypillistä kuvaan ei välity maiseman jyrkkä polku ihan realistisena. Lasku vietti alaspäin tästä eteenpäin yhä vain jyrkemmin ja jyrkemmin. Kaiteita ei ollut kuin tässä lyhyessä pätkässä. 

Torstai päättyi kauniisti käen kukuntaan, jota saimme kuunnella koko illan. Erikoisen läheltä ja selkeästi käki kuului. Väsyneet matkalaiset painavat pään aikaisin tyynyyn. Huomenna tarkoitus herätä aikaisin ja suunnata kohti Maarianhaminaa.