Kaikkea voi todellakin sattua...

Mutta sitten… sunnuntai.

Rauhallinen kevätfiilis vaihtui äkkiä hieman toisenlaiseen tunnelmaan, kun puhelin soi ja tuli äkkilähtö venesatamaan. Siellä odotti näky, jota ei ihan ensimmäisenä kevätpäivänä toivoisi näkevänsä: vene veden varassa – tai no, vähän liiankin veden varassa.

Meidän Buster oli jostain arvoituksellisesta syystä painunut puoliksi uppeloksiin. Syytä ei vielä tiedetä. Onko runkoon tullut reikä? Vai onko välipohja täyttynyt vedellä? Mysteeri toistaiseksi.

Onneksi vesi oli matalalla ja vene oli pohjassa, joten se ei ollut täysin kadonnut syvyyksiin. Pienistä asioista pitää tässä kohtaa olla kiitollinen. Akut tosin ovat mitä todennäköisimmin entiset, ja muista vahingoista ei vielä ole täyttä kuvaa.

Seuraavaksi päästäänkin tutustumaan vakuutusyhtiön maailmaan – katsotaan, kuinka suopeasti siellä suhtaudutaan keväisiin yllätyksiin…

Eli se siitä leppoisasta sunnuntaista 😅

Kevät kyllä tulee, mutta näköjään vähän draaman kautta tänä vuonna. Onneksi oli ystävä kallein apuna veneen vesiltä pois saattamiseen.

Pruit, pruit – vesi lirisee,
puro kivien välistä virisee.
Kevät hiipii hiljaa taas,
herää Muumilaakson maa 🌱

❤

Kevät 2026

Kevät tekee taas tuloaan – hitaasti mutta varmasti. Tai no… siitä varmuudesta en ehkä ihan mene takuuseen 😄 Suomen kevät kun osaa yllättää, välillä mennään takatalven kautta ennen kuin päästään kunnolla kesätunnelmaan.

Viikko sitten käytiin lauantaina mökillä vähän kurkkaamassa, mitä talvi oli saanut aikaan. Piha näytti juuri siltä miltä pitkän talven jälkeen voi odottaakin: vähän ränsistyneeltä, mutta täynnä potentiaalia. Siinä sitten tartuimme toimeen ja aloimme varovasti siistiä paikkoja. Vesi oli +8 asteista. Ei vielä uimakelit siis.

Kukkapenkkejä putsattiin talven jäljiltä, jotta narsissit saisivat rauhassa nousta esiin ja tehdä sen, minkä ne osaavat parhaiten – muistuttaa, että kesä on oikeasti tulossa. On aina yhtä hieno hetki, kun ensimmäiset vihreät versot pilkistävät maasta, ihan kuin ne kuiskisivat: “kyllä tämä tästä”.

Ilma oli ihanan lämmin, sellainen kevätpäivä, joka saa unohtamaan villasukat ja antaa toivoa tulevasta mökkikesästä. Vaikka kaikki tapahtuu vielä vähän verkkaisesti, niin suunta on oikea.

Hitaasti mutta varmasti – tai ainakin toivotaan niin – kesä tekee tuloaan 🌱

Kuvassa näkyy sitten pohjaan pudonnyt työkalu. Viimekesäisen laituriprojektin jätöksiä. Laituri on onneksi pysynyt pystyssä talven jälkeen.

 Vesi + 8.

Vesi on todella todella matalalla jäiden lähdön jälkeen.

Raitis ilma väsyttää ja kyllä koiratkin päivän jälkeen väsähtivät. Onnellisia, mutta väsyneitä.