Kaikkea voi todellakin sattua...

Mutta sitten… sunnuntai.

Rauhallinen kevätfiilis vaihtui äkkiä hieman toisenlaiseen tunnelmaan, kun puhelin soi ja tuli äkkilähtö venesatamaan. Siellä odotti näky, jota ei ihan ensimmäisenä kevätpäivänä toivoisi näkevänsä: vene veden varassa – tai no, vähän liiankin veden varassa.

Meidän Buster oli jostain arvoituksellisesta syystä painunut puoliksi uppeloksiin. Syytä ei vielä tiedetä. Onko runkoon tullut reikä? Vai onko välipohja täyttynyt vedellä? Mysteeri toistaiseksi.

Onneksi vesi oli matalalla ja vene oli pohjassa, joten se ei ollut täysin kadonnut syvyyksiin. Pienistä asioista pitää tässä kohtaa olla kiitollinen. Akut tosin ovat mitä todennäköisimmin entiset, ja muista vahingoista ei vielä ole täyttä kuvaa.

Seuraavaksi päästäänkin tutustumaan vakuutusyhtiön maailmaan – katsotaan, kuinka suopeasti siellä suhtaudutaan keväisiin yllätyksiin…

Eli se siitä leppoisasta sunnuntaista 😅

Kevät kyllä tulee, mutta näköjään vähän draaman kautta tänä vuonna. Onneksi oli ystävä kallein apuna veneen vesiltä pois saattamiseen.

Pruit, pruit – vesi lirisee,
puro kivien välistä virisee.
Kevät hiipii hiljaa taas,
herää Muumilaakson maa 🌱

❤

Syksyn viimeinen

 

Viimeinen käynti saaressa ennen talvea. Viileää, kaunista ja syksyistä. 

'

Talven varalle rännien vesien juoksut kauemmaksi talosta. Kaikkeen täytyy varautua ja samalla heitellä jäähyväisiä tälle kaudelle täälläkin.

Me näemme jälleen kylmän kauden jälkeen. Aina tulee uusi kesä ja uudet seikkailut!

Mjöskär viikonloppu

Meriusvainen viikonloppu "Mjöskärin purjehdusseuralla" eli omalla saarella Norra Vallgrundissa. Laiturin tekoa saaren molemmilla reunoilla. Anoppilan pihassa ja oman tontin puolella (tai sen vieressä jos tarkkoja ollaan) yhteislaituri Miikun & Tarun kanssa. Tarkoituksena on vielä saada laiturin päähän grillauspaikka laavulla tai grilli laavulla, miten sen parhaiten voi ajatella. Viikonloppu oli usvainen, hieman sateinen ja tuulinen. Keli ei todellakaan ollut paras mahdollinen minkään rakentamiseen ja täytyy myöntää, että rouvalla "paloi käpy" pari kertaa. Välillä sitä tuntee olevansa todellinen maakrapu, vaikka tämä merellinen elämäntapa onkin mieleen. Krister sen sijaan reippaili ja pariinkin otteeseen kävi kahlaamassa kylmässä merivedessä laiturin siirtojen yhteydessä. Lisäksi (en sitten edes kuvaa voinut ottaa) vähän surffaili vanhan laiturin päällä aallokossa.  Se oli tilanne, jossa rouva lähti muualle maleksimaan, eli metsään. Metsään kannatti lähteä, sillä suolla oli karpalot kypsiä. Pussillinen niitä lähti mukaan ja parempi mieli. Hyvässä seurassa rouvasväki kyykkäili suolla ja päivän päätteeksi saimme yhdessä nauttia maittavan aterian.

s/y Taru perjantai-illan rauhallisella merellä.

s/y Juliana "the loveboat" matkalla kohti samaa saarta kuin s/y Taru. Meri ja ilta on kaunis.

Isäntäväki osaa nauttia elämästä ja seilaamisesta.

Hämärä kuva, perjantai-illalla Taru viereisellä mökkilaiturilla.

Lauantai aamupäivää, ei uskoisi, mutta kyllä näin on. 

 

     ja sunnuntai...

Pakko mennä metsään, siellä sentään on kirkkaammat värit.

Myy on nauttinut metsäretkestä erittäin paljon.

                                                                  Rouvat karpalometsällä.

        Tarun mahtava karpalosaalis.

Miehet "Mjöskärin purjehdusseuran" laiturin rakennuspuuhissa.

Voiko tyytyväisempää sakkia olla?

Miiku vielä sunnuntaina viimeisellä zekkauksella. 

Kotiinlähdön aika käsillä. Kohti usvaa ja Segliksen kotisatamaa.

                                                 Kotiranta näkyy pikkuisen heikonlaisesti.

Hyvään aikaan pääsimme kotisatamaan (noin klo 20:00), sillä pimeys laskeutui nopsaan. Seuraavaksi kotiin saunaan ja nukkumaan. Maanantain arki odottaa.