sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Rauhallinen Vappu 2026

 Rauhallinen vappu – pieniä hetkiä ja kevään tuntua

Tänä vuonna vappu kului juuri niin kuin ehkä eniten kaipasinkin – rauhallisesti, ilman kiirettä, kotoillen ja pienistä hetkistä nauttien. Välillä tekee hyvää antaa juhlahumun mennä ohi vähän sivummalta ja keskittyä siihen, mikä tuntuu itselle merkitykselliseltä.

Vappuun mahtui lämmin vierailu äidin luona, hetkiä yhdessäolon äärellä. Kävimme myös pojan kanssa vappujuomalla vapputorilla – yksinkertainen hetki, mutta juuri sellainen, joka jää mieleen. Paljoakaan kuvia torihulinasta en ottanut, keskityttiin vain hetkkeen. Väkeä oli paljon liikkeellä ja hyvä sää siihen varmasti vaikutti. Rannassa kävely toi mukanaan kevään tuoksun ja sen tutun tunteen, että kesä on taas vähän lähempänä.

Perinteistä en kuitenkaan luovuttu: kuntosalilla tuli käytyä, kuten tapana on. Se kuuluu omaan rytmiin ja tuo hyvää vastapainoa kaikkeen muuhun.

Yksi vapun kohokohdista oli myös veneen saaminen takaisin vesille Tarun ja Miikan avustuksella. Nyt vain toivotaan, että vene löytyy jatkossa laiturista eikä pohjasta – "Ahti" ei tarvitse enemää meidän venettä. Saaressa piipahdettu lauantaina ja ihan pikkiriikkisen saatiin asioita eteenpäin kesäkautta varten.

Vappuviikonloppu päättyi kauniiseen aamuaurinkoon. Siinä hetkessä oli jotain erityisen rauhoittavaa – valo, hiljaisuus ja tunne siitä, että kaikki on juuri nyt hyvin.

Hauskaa vappua – juuri sinun näköiselläsi tavalla. 🎉🎈🎈🎈🎈





Taru kuvassa taustalla ja alla. Kesämekkoa pitää vähän sovittaa, enteilee kesää. https://swanni.fi






Näissä pyyhkeissä on taikaa, pysyvät puhtaan tuntuisina pitkään. Luonnon pellavaa ei mikään voita!!!




Lupaus siitä, että kaikki hyvä on vielä edessäpäin. KESÄ 💙







Kahvit kuitenkin keitettiin pienen sotkun keskellä. Kovasti työtä vielä luvassa ennen kuin voi asettua "lomaviilikseen" tässä paikassa.







Vielä ei merellä tarkene ilman pipoa ja villapaitaa.




Nämä portaat ja terassin on appiukko eläessään vetänyt maalilla. Tässä onkin pohtimista saako hiottua riittävän hyvin, että öljypinnan saa vetästyä päälle... Hyvät vinkit tarpeen...



🕊️
"Lintu ei koskaan kysy, onko matka liian pitkä – se vain levittää siipensä ja lähtee."




Raippaluodon silta, ei enää Suomen pisin.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2026

Kaikkea voi todellakin sattua...

Mutta sitten… sunnuntai.

Rauhallinen kevätfiilis vaihtui äkkiä hieman toisenlaiseen tunnelmaan, kun puhelin soi ja tuli äkkilähtö venesatamaan. Siellä odotti näky, jota ei ihan ensimmäisenä kevätpäivänä toivoisi näkevänsä: vene veden varassa – tai no, vähän liiankin veden varassa.

Meidän Buster oli jostain arvoituksellisesta syystä painunut puoliksi uppeloksiin. Syytä ei vielä tiedetä. Onko runkoon tullut reikä? Vai onko välipohja täyttynyt vedellä? Mysteeri toistaiseksi.

Onneksi vesi oli matalalla ja vene oli pohjassa, joten se ei ollut täysin kadonnut syvyyksiin. Pienistä asioista pitää tässä kohtaa olla kiitollinen. Akut tosin ovat mitä todennäköisimmin entiset, ja muista vahingoista ei vielä ole täyttä kuvaa.

Seuraavaksi päästäänkin tutustumaan vakuutusyhtiön maailmaan – katsotaan, kuinka suopeasti siellä suhtaudutaan keväisiin yllätyksiin…

Eli se siitä leppoisasta sunnuntaista 😅

Kevät kyllä tulee, mutta näköjään vähän draaman kautta tänä vuonna. Onneksi oli ystävä kallein apuna veneen vesiltä pois saattamiseen.











Pruit, pruit – vesi lirisee,
puro kivien välistä virisee.
Kevät hiipii hiljaa taas,
herää Muumilaakson maa 🌱