Mennyt kausi on ollut hyvin erilainen verrattuna kahdeksaan edelliseen kesään. Purjehdus "ruffhäxanilla" tänä vuonna on jäänyt vaatimattomaan yhteen kertaan ja sekin oli vain mökille saareen. Mökillä olemme rempanneet ja saunoneet koko kesän. Syksy on ollut päätösten ja muutosten aikaa. Monenlaista on nyt meneillään, mutta surullisinta on tässä ja nyt.
⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴⇴
Muistokirjoitus ystävällemme Eerolle
Sydämen täyttää suuri suru ja kaipaus, kun hyvä ystävämme Eero poistui luotamme aivan liian varhain, äkillisesti 11. lokakuuta 2024. Eero oli aina valmis uusiin seikkailuihin, ja hänen elämänsä oli täynnä merituulta, aaltojen kuohua ja sinistä taivasta horisontissa. Hänen kanssaan jaettuja hetkiä purjeveneellä ja Rönnskärin kallioilla ei koskaan unohdeta – ne naurun, toveruuden ja yhteisen haasteen hetket, jotka tekivät hänestä niin ainutlaatuisen.
Eeron rakkaus purjehdukseen oli ilmeistä. Hänen varma otteensa ruorissa, tarkkaavainen katseensa ja hänen hiljainen, mutta määrätietoinen läsnäolonsa tekivät hänestä ystävän, johon saattoi aina luottaa. Hänen ja vaimonsa Tiinan kanssa olemme kokeneet purjehdusmatkoilla juurikin ne ikimuistoiset erilaiset hetket/tilanteet, jotka jäävät sydämeen.
Mutta Eero oli enemmän kuin purjehtija. Hän oli ystävä, jonka sydämessä riitti lämpöä kaikille. Hänen lempeä huumorinsa, avuliaisuutensa ja tapa olla läsnä jättivät pysyvän jäljen meihin kaikkiin. Hänen poismenonsa jättää suuren tyhjyyden elämäämme, mutta samalla hän jättää meille muiston, joka kantaa läpi vuosien – muiston rohkeasta, vilpittömästä ja väsymättömästä miehestä, joka purjehti läpi elämänsä samalla päättäväisyydellä kuin myrskyssä.
Vaikka Eero ei ole enää kanssamme, hänen muistonsa elää merellä, siellä missä tuuli kuljettaa veneitä ja aallot lyövät vasten keulaa. Me kannamme hänen muistonsa mukanamme joka kerta, kun nostamme purjeet ja katsomme taivasta kohti.
Hyvästi, Eero. Sinä olet purjehtinut nyt kauas, mutta sydämissämme säilyt aina lähellä!
Tiinalle voimaa 💗
