Kuuskajaskari - Katanpää

Matkalle lähdettiin aamulla 06:55 ja läpi ukkosrintaman tai paremminkin sen vierestä. Alkumatkasta Kylmäpihlajan edustalla lounaaseen päin vastassa oli torombi ja meille tuli hieman kiire. Menimme vauhdilla ukkosrintaman ja trombin välistä eteenpäin. Mielessä kävi kyllä parikin kertaa kääntyä takaisin, mutta ei sitten tehty sitä. Pienellä riskillä eteenpäin. Sää selkeni Katanpään lähestyessä ja perillä oli kaunis kesäpäivä. Sää on vaihdellut melko tiheään tällä matkalla, on ollut vastatuulta, aaltoja, tyyntä, sadetta ja paistetta samaan hetkeen. 

Matkasta selvittyämme meitä toivotti tervetulleeksi viisi lammasta.

Kaverukset hienosti vastassa, tuntui hieman pahalta antaa koirille ruokaa, kun heillä oli lammaspaistia vuorossa 👀.

Katanpäässäkin nähtiin monenlaista taidetta luonnon ja ihmisen tekemää.

Merta, merta ja merta.

Täällä olemme olleet ennenkin kuvaamassa ja ehkä vähän paremmin otoksin. Vaisua kuvaus tällä kertaa, enemmän kävelyä ja hetkessä elämistä.

Katanpää - Iso-Kuusinen

Katanpäästä lähtö Iso-Kuusisen luonnonsatamaan päivällä klo 13:30 ja perillä 18:25. Purjeita saimme käyttää pari pientä pätkää ja tunnelma veneessä oli tänään hiukan "kuuma". Virkistävää greippijuomaa ja lakritsaa niin tilanne hieman korjaantui. Matkalla välillä väsyy ja tänään oli sellainen potutuspäivä. Vettä satelee vähän väliä ja no ehkä jopa voisi sanoa kauniit ukkospilvet kiertävät kehää ympärillä. Tuuli vaihtelee suuntaa miten sattuu ja Windyn mukaan (jota olemme paljolti seuranneet) säät eivät nyt natsanneet. Noh nyt parkissa rauhassa ja huomenna.... Ehkä olemme vain täällä tai... Ehkä jatkamme matkaa tai sitten emme. Onneksi on loma, eikä tarvitse kaikkea vielä tietää.

VIHDOINKIN perillä ja Myyllä tarve päästä... Rantaan. Vielä, kun saisi hänet syömään. Ikävä juhannuksena menehtynyttä "siskoa" Ruuta, on aiheuttanut sen, että syöminen on todella huonoa. Ehkä aika parantaa haavoja tässäkin tapauksessa. Kieltämättä ikävöimme rantautumisen aikana Ruun kovaa haukuntaa. Nyt kaikki tapahtuu melko hyvässä hiljaisuudessa. Myy ei paljoa hauku. Ujo on muutoinkin. 

Näillä rannoilla hellepäivänä voi puhua lähestulkoon paratiisista. Upeat hiekkarannat ja kirkkaat vedet. Viime vuonna täällä käydessämme täällä oli mukavan lämmin kesäpäivä, nyt ehkä ei. Uimisesta en oikein edes osaa haaveilla, haikailla kylläkin. Olisinpa parempi kestämään kylmiä vesiä. Olisin jo hypännyt tuonne! Vesi on kuitenkin ihana ja kutsuva elementti.

Tänne jäämme hetkeksi yöpymään, grillaamaan, haaveilemaan ja matka jatkuu sitten joskus... Elämä on.