Mökkiarki ilman filttereitä

 

Kaikkea sitä, mitä ei yleensä näytetä

Kun mökkikuvia selaa somessa, vastaan tulevat usein auringonlaskut, tyynet järven/merenselät, kukkivat pihat ja kauniisti katetut kesäpöydät. Ne ovatkin osa mökkielämää – parhaimmillaan hyvin suuri osa sitä.

Mutta mökkielämä on myös paljon muuta.

Se on tiskivuoria, halkojen kantamista, rikkaruohoja kukkapenkeissä, sateen kastelemia terasseja ja keskeneräisiä projekteja. Se on maalia vailla oleva seinä, rikkoutunut laituri, jatkuva tavaroiden siirtely paikasta toiseen ja loputon lista pieniä korjaustöitä.

Tämän postauksen kuvat kertovat juuri siitä puolesta. Kaunistelemattomista hetkistä, jotka harvoin päätyvät kansikuviin tai kesäisiin unelmapostauksiin. Silti ne ovat osa sitä todellisuutta, joka tekee mökistä mökin.

Mökki ei ole täydellinen. Eikä sen tarvitsekaan olla.

Juuri pienet rosoisuudet, kuluneet pinnat ja arkiset askareet tekevät siitä paikan, jossa elämä saa näkyä. Paikan, jossa ei tarvitse suorittaa eikä tavoitella täydellisyyttä.

Näissä kuvissa on vähemmän mökkiglamouria ja enemmän oikeaa mökkielämää. Ja ehkä juuri siksi ne kertovat kesästä kaikkein rehellisimmin.

Kesällä on aikaa touhailla kaikenlaisia käden työn projekteja niin maalaushommia (taloja ja kiviä) sekä kutomista. Tässä tulossa tyttärelle kynsikkäät syksyä varten. 

Juhannuksena aloitettu "ihmisvaraston" terassin öljyämisprojekti jatkuu aina vain. Puupinta on hyvin hyvin kuiva ja imee öljyä. Ei taida riittää kaksikaan kerrosta.

Päättäväisenä silti hommaa jatketaan.

Jääköön tämäkin otos pieneen kokoon, Krisun jalat hoidetaan Lipstikkakylvyllä saunan terassilla. Auttaa kuulopuheiden mukaan turvotukseen. Täytyy kyllä todeta, ettei huomattu vaikutusta. Virkistää tuo muuten kyllä.

Nämä kaverukset seuraavat joka paikaan, välillä ovat aivan uuvuksissa. Eikö jo voitas hetki vain olla ja makoilla (hyvin harvoin).

Juhannuskylpyjen jälkeen saunan pikasiivousta. Hiiren pyydykset piilossa sohvan alla, myyriä ainakin on pomppinut pihassa kiitettävissä määrin. 

Saunan ulkopuolelle kyhätään ulkosuihkua. Pieni näennäinen näkösuoja merellepäin. Ikeasta tilasin ihan kohtuullisen oloisen säleikön, jota voi kevyesti siirtää sivuun. Aika näyttää, miten suihkusäleilkkö kestää ja palvelee.

Mökillä kaikki käytetään loppuun saakka hyödyksi. Kukka-amppelin rikkinäinen osa piiloonpäin. Ei menoa haittaa ja on kukkien juuriin ainakin ilmanottoaukko kunnossa.

Voin kuvitella, kuinka paljon työtä on hienoissa kotipuutarhoissa. Tämä pieni kukkapenkki rehottaa lähes samantein, kun sitä on hieman nyppinyt. Rikkaruohojen villi maa. Välissä kasvaa ruohosipulia, tilliä ja lipstikkaa. Niitä on välillä vaikea löytää. Voi olla, että välillä salaattipöydässä on myös ihan perus ruohoa.

Tämä projekti on jo viimekesästä lähtien ollut keskeneräinen. Ehkä se tänävuonna valmistuu jonkinmoiseksi. Ei siitä varmasti kaunis tule, mutta helpottanee mökkirantaan laiturointia.

Vanohja laiturin laudanpätkiä otetaan hyötykäyttöön ja kyllä ne nakutellaan kiinni uuteen laituriversioon.

Hox, vihreä pesuvesi. Ei oltu ehditty (tai hoksattu) pestä rännejä talven jäljiltä ja lisäksi värjäävää siitepölyä on ilmassa runsaasti. Keräämme varaston katon vedet vesisäiliöön, josta kannamme saunalle pesuvedet. Pakko tyytyä tähän. Kaivo meillä on, mutta sitä kuravettä en käyttäsi edes siivoukseen. Saarielämän huonoja puolia, vaikka vettä on meressä ympärillä, ei sitä kaikkeen voi käyttää.

 Se keräyssaavi.

Saunan edustan puskat pitäisi kipeästi parturoida, meri ei enään oikein näy.

Juomille oma maakuoppa/viinikellari. Pysyy helteelläkin yllättävän viileänä.

Siellä se kasvihuonekasvimaakyhäelmä näkyy.

Eikö jokaisessa taloudessa ole jokin varasto, jonne lykätään "kaikki" ???

Kävin kurkistamassa, tomaattien alut ovat elossa.

Vanha pihakeinu maalattu viimekesänä, hieman ruosteväri tulee valkoisen spraymaalin läpi. Kunhan ehtisi pehmusteet hakea leikkimökistä ja sen lisäksi vielä istuakin siinä. Tuossa tulee muuten parhaimmat päiväunet, mitä on mahdollista saada. Sitten, kun niistä ehtii nauttia.

Komean vajan takana on sitten joskus viedään pois paikka.

Ratkaisu se on tämäkin. Kaksi perinteistä ulkohuussia, ei polttavaa tai kompostoivaa versiota. Vanhat kunnon puulatatikot. Vuorotellen vessojen käyttö ja ehtii viimekesän tavara maatua huolella yli vuoden ajan. Täytyy sanoa, ettei meillä arvota kumpi tyhjää vessan. Taitaa jäädä joka kerta isännän hommaksi.

Terassi öljytty osittain, tuo romukasa oikealla odottaa siirtoa niin homma voi jatkua. Kuva otettu hieman erikoisella tyylillä. Mökki ei aivan realistisen muotoinen.

Meistä ei kumpikaan ole puuseppä tai erityisen taitava rakentelemaan asioita, mutta tälläinen kyhäelmä on rakennettu saunapuiden suojaksi.

Pihavarastossa on kaikenlaista rojua ja kaksi ruohonleikkuria. Ei sitäkään hommaa tarvitse arpoa, molemmat voivat osallistua. Kätevä roskis meillä. Kerätään keittiöjätteet isompaan säkkiin ja samaiseen vajaan roikkumaan katosta. Siten eivät hiiret ja muut elikot pääse kaivelemaan roskia. Ainakaan tähän saakka eivät ole päässeet sitä tekemään. Joku nokkela sinnekin ehkä reitin vielä löytää.

 Kaasu ja palohälyttimet löytyy mökistä. Valitettavasti vielä ainakin meillä on riskilaitteet kaasuliesi ja kaasujääkaappisysteemi.

Anopin keramiikkakaloja en ole hennonnut poistaa seinältä.

Lämmitysjärjestelmiä, siirrettävä kaasulämmitin ja kiinteät takka sekä Safire.

 Tärkeä päävirtakytkin aurinkopaneeleille, jotka antavat virtaa televisiolle, valaisimille sekä tärkeälle tietokone- ja puhelinlataukselle.

Anopin juttuja muutakin, kuin ne kalat.

Kristerin puuveistos joskus ala-asteella. Ei tällaisia voi nakata pois.

Syksyn tullessa piha pimenee ja pienet Clas Ohlsonilta ostetut aurinkokennovalot osoittavat tietä mm. ulkovessaan.

Kaaosta keittiössä, vesijärjestelmämme.

Lähes kaikki ruoka, jota syömme tulee grillin kautta.

Se vanha kaasuhella, joka ehkä on tosiaan jo aito turvallisuusriski. Vakavasti olemme harkinneet aurinkoenergian lisäämistä ja kaikkien systeemien vaihtoa aurinko-akkukäyttöiseksi.

Lupiineilla on rauha kasvaa.

Mökkiverkkareissa on hyvä olla.

Varastot pursuaa täälläkin. Mahtaako kenelläkään olla varastoot aina huippuhyvässä järjestyksessä?

Safiren "menovesipaikka" on ulkona. Nyt jään kovasti miettimään kaadetaanko tuonne diseliä vai mitä, mutta jotain ikävän hajuista kuitenkin.

 Joo kuva saa jäädä pieniksi, aito mökkirähjä emäntä.

Myykin on hieman rähjässä kuosissa.

Perusasioissa riittää työtä, vesisaavi on pakko pestä toistamiseen. Siitepöly ja kaiketi ne likaiset rännit ovat lianneet saavin huonoon kuntoon. Nyt vain seuraavaksi vesisateita odottelemaan. Pesuvettä ei muuten saada lisää.

Mitään erityisen ihmeellistä ei "kulissien takana" tapahdu, mutta arkista aherrusta mökillä ja kaikki ei ole aina nättiä, helppoa, kevyttä tai kivaa.