Matkaajat helteellä.
Vihdoinkin perillä ankkurissa, ei haluttu tukkia laituriin viemään paikkaa, kun emme kuitenkaan ajatellut jäädä tänne yöksi. Hyvä tuttu välietappi. Tosin kyllä sitten jäimmekin yöksi... Kuumuus, matkanteon väsy ja kaunis paikka hidasti ajatuksia, eikä jaksettu sitten lähteä enää eteenpäin. Tämä paikka tuntuu aina keräävän väkeä ja juuri koskaan ei taida olla tyhjää.
Jonotus rantautumiseen on jo alkanut.
Ihan loistava matala ja pitkä ranta uittaa myös koiria. Hieman epäselvää, onko kyseessä niin sanottu julkinen ranta vaiko ei. Luonnon satama kuitenkin kyseessä, joten pistettiin uiden.
Kuumuudesta huolimatta kiven osoittamaa tietä halusimme käydä kävelemässä. Pitkään ei kyllä pystytty "saunaolosuhteissa" kävelemään, mutta yritys oli hyvä.
Yksityisalue, tänne Myy halusi ihan väkisin. Mahtaako olla koiria pihassa, mielenkiinto oli niin suuri. Pieneksi koiraksi Myyllä on suuri voima vetää jos johonkin päättää mennä eli naisen luonne.
Karmea kummituspuu löytyi polun varrelta, jokin ihmeellinen loismato vallannut tämän ja pari muutakin puuta. Melkolailla inhottavan näköistä.
Kaunista täällä on.
Kuvanlaatu heikko, mutta ei jää varmaankaan epäselväksi, mitä asia koskee 👀😄
Hauska puuniitty.
Aika siirtyä vähän kauniimpiin luontokappaleisiin... Vaikka taitaa kaikella olla jokin merkitys luonnon kiertokulussa, jopa loismadoilla ja hyttysillä.
Seuraavana aamuna lämpö (ja koirat) herättivät jo 05:00. Aamun kaunis hetki ja peilityyni meri. Välillä kannattaa olla ajoissa hereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti