Huh hellettä heinäkuussa

👀 

Hellettä heinäkuussa – saariston paahteessa

Mjöskär paahtuu. Heinäkuun aurinko ei säästele, ja saari tuntuu uivan valossa ja kuumuudessa. Vesi on niin tyyni, ettei edes pieni väre käy pinnassa – kuin lasia, joka heijastaa kesän kirkkaimman taivaan. Illalla kalat hypähtelevät vesirajassa kuin muistuttaen, että kyllä sielläkin eletään, vaikka ilma seisoo paikallaan. Ruoho kellastuu silmissä, ja askel rahisee kuivassa maassa.

Koirilla on tuskaisia öitä. Läähätys ei lopu edes keskiyöllä, ja me uitamme niitä yhä uudelleen, yön hiljaisina tunteina, toivoen helpotusta edes hetkeksi. Nukumme patjoilla tuvan lattialla oven ja ikkunoiden läpivedossa, missä lattialankkujen viileys tarjoaa edes pienen lohdun.

Kesäkuussa, kun satoi viistosti ja villasukat kuuluivat vielä iltarituaaleihin, lupasin – ihan ääneen – etten heinäkuussa valita helteestä. Ja en ole valittanutkaan. Ainakaan kovin paljoa. Mutta nyt, kun yötkin ovat alkaneet muuttua trooppisiksi, on pakko myöntää: helppoa ei ole edes täällä, saariston syleilyssä.

Silti, kaupunki ei kutsu. Ei edes hetkeksi. Täällä, helteenkin keskellä, on vapauden maku. Vesi on lähellä, ilma tuoksuu suolaiselta ja mäntyiseltä, ja iltaisin, juuri ennen pimeää, on se hetki, jolloin maailma tuntuu pysähtyvän – ja kaikki on kuitenkin ihan hyvin.

Viime kesän majakka on vielä hyvässä kuosissa. Kivien maalaus on jatkunnut tänäkin kesänä. Niistä vielä myöhemmin lisää...

Kyllä, on kuuma.

Naapurin uljas Swan. Luvassa on kahdet 60v. juhlat yhdessä. Viikonloppuna 19.7 Miika & Krister.

Vanha ystäväporukka, monet hyvät hetket vesillä koettuna. Tänään saaressa juhlahumussa myöhälle yöhön saakka. Miika & Taru (Myy), Tiina, Krister & Merja (Nalle).

Vatsa täynnä hyvää ruokaa, niin hellekin tuntuu paremmalta. Hyvä ruoka se hyvä mieli, totta se on!

Samoin maistuu kesän hittijuomat pakkasessa jäädytettyjen viinirypäleiden kanssa.

Taru pesee Tarua.

Talvea varten moottorikelkan zekkaus, toimii.

Kaupan valmisamppeli oli huono idea, ainakin tänä vuonna. Ensin täynnä kirvoja ja sitten lakastuu todella nopeasti tässä helteessä. Ainakin, kun roikkuu paahteessa. Huono hoito siis.

Pihapiirin kukat kukoistavat kyllä.

Paljon villivadelmia tulossa. Mahtavaa!

Sudenkorentoja lentelee todella paljon, etenkin iltaisin.

Vähän siivosimme rantaveden kasveja pois.

Alingossa meillä oma "viinikellari" eli maahan muurattu kuoppa toimii hyvänä juomavarastona. Sopivan viielä, vaikkei ihan kannata lihoja sinne vielä säilöön. Mökin jääkaappi on turhan pieni, ensikesän ajatus uusia keittiötä ja samalla vaihtaa myös isompi jääkaappi. Kaikkea on hyvä suunnitella, katsotaan, mikä toteutuu.

Vanhassa kaivossa on vettä, mutta en sitä joisi.

Villimansikoista tulee lapsuus mieleen. Kuortaneen mökin kesät ja villimansikoiden metsästys.

Tiistaina 22.7.2025 koetin saada kaloista kuvia. Kovin ovat vikkeliä ja vesi sen verran sameata ettei kaukaa saanut zoomattua kovin laadukkaasti. Hyvä yritys kuitenkin.

Laiturin alta on viileintä seurata mamman uintimatkoja.

Jostain se varjo on välillä saatava ja samalla hyttysten suoja.

 

Samaisena tiistain aamuna Krister haki kaupungista puutavaraa laituriremppaa varten. Me odotimme uiden ja noh, helteestä nauttien. Vesi 23+.

Rannassa ohut pilviharso peitti aurinkoa ja päivällä etäältä kuului ukkonen. Kiitos harso, suora paahde hetkeksi helpottui.

Projekti on käynnistynyt 23.7.2025.

"Kaikki on hyvin juuri nyt, tässä hetkessä."
— Muumimamma, Tove Jansson.

Päiväretki Sommarön linnakkeelle

 Aamiainen helteisen yön jälkeen maistuu pöydästä käsin myös perheen pienimmillä. Kesällä rikotaan sääntöjä myös tässä asiassa (kuten siinä, että yön tunteina kiivetään sänkyyn viereen nukkumaan).

Suunnittelilla on päiväretki Sommarö Forteen. Laskimme tänään, että kesälomaa on kaksi viikkoa jäljellä, se täytyy nyt käyttää jokseenkin harkiten.

Matka ei ole pitkä ja aamupäivän lempeässä pienessä tuulessa, lähes aallottomassa säässä on hyvä ajella.

Heti rantaudutta saimme seuraa, mutta onneksi oli vain ohikulkumatkalla.

Vesi Sommarön rannalla on uskomattoman silkkisen lämmintä, kirkasta ja puhdasta. Se ympäröi ihoa lempeästi kuin lämmin kesähuopa, eikä kylmän säväystä tunne missään kohtaa. Veteen astuessa ei tarvitse epäröidä – se kutsuu luokseen pehmeästi ja rauhoittavasti.

Pohja on kuin pehmeää, hienojakoista kimaltelevaa samettihiekkaa, jossa jalat uppoavat kevyesti. Ei kiviä, ei levää, ei yllätyksiä – vain tasaista, lempeää merenpohjaa, joka tekee vedessä kävelemisestä nautinnon. Aallot ovat matalia, melkein huomaamattomia, ja meri avautuu edessä laajana, tyynenä maisemana, jossa taivas ja vesi kohtaavat kirkkaassa horisontissa.

Sommarön merimaisema on hiljainen, levollinen ja sykähdyttävä. Lokit liitävät taivaalla, ja kauempana saarten siluetit piirtyvät taivaanrannan pastellia vasten. Tämä on paikka, jossa kesä tuntuu pysähtyvän – ja ihminen saa hetken olla täysin läsnä. Tähän voisin jäädä.

Sydämet seuraavat minua kaikkialla, myös täällä.

Kotimatka koetuksena – pohjoistuuli näytti voimansa

Iltapäivän lämpö ja lempeä meri Sommarössä vaihtuivat nopeasti aivan toisenlaiseen tunnelmaan kotimatkalla. Pohjoistuuli alkoi yltyä yllättäen, ja pian se puhalsi jo melko kovaa. Aallokko nousi nopeasti, ja Buster sai osakseen kunnon keikutuksen – pauketta ja pärskeitä kuin parhaassakin tivolilaitteessa.

Koirat eivät olleet tilanteesta kovin innoissaan. Ne yrittivät pysyä paikoillaan, mutta katseista näki, että matka oli heille pieni koettelemus. Myös rouva puristi penkkiä tiukasti – ei ehkä pelosta, mutta varmuuden vuoksi. Jokainen aalto tuntui selkäpiissä asti.

Kuvaaminen jäi tällä kertaa haaveeksi. Kameraa ei olisi pystynyt pitämään vakaana, saati kaivamaan esiin ilman että jotain olisi lentänyt mereen. Keskityimme vain siihen, että pääsemme perille – ja pääsimmehän me.

Kotilaiturille päästyämme olo oli helpottunut, ja päätimme palkita itsemme hyvin ansaituilla herkuilla. Vaikka kotiinpaluu oli vähän ronskimpaa sorttia, jäi päivästä mieleen ennen kaikkea se, miten kaunis ja lämmin Sommarön meri voi olla – ja miten arvaamaton luonto on myös parhaana kesäpäivänä.

Varsinainen seikkailu palkitaan hyvälla päivällisellä. Voikukkaa, tortillaa, vohvelia...

Lopuksi vielä hetki iltavedessä – ilman saunaa

Päivän päätteeksi pulahdimme vielä iltauinnille. Tällä kertaa saunaan ei menty lainkaan – mikä on meillä melkoinen harvinaisuus. Mutta meri oli niin lämmin ja ilma edelleen kuin tropiikissa, ettei löylyä edes kaivannut. Vesi hyväili ihoa päivän jälkeen kuin viimeinen rauhoittava halaus.

Edessä on kuuma yö, eikä talo juuri viilene, vaikka ikkunat ovat selällään. Taidamme siirtää patjat olohuoneen lattialle, missä iltatuuli pääsee edes vähän kiertämään. Lattianrajassa on yleensä viileintä – ja jos ei muuta, niin ainakin tunnelma on rento ja kesäinen.

Tällaiset päivät jäävät mieleen. Ne, joissa on lämpöä, yllätyksiä, luonnon kauneutta ja pieniä koettelemuksia, jotka myöhemmin jo hymyilyttävät. Kesä elää hetkissä – ja tänään niitä oli monta.