Vadviken - Verkan

Kaunis maanantaipäivä ja viileä tuuli. Matka(lyhyt)  päätyi Verkanille, johon saavuimme hyvään aikaan 12 maissa. Pian meidän jälkeen satama alkoi täyttyä ja viimeisillä veneillä oli haaste löytää itselleen jokin rakonen. Tiiviisti pakattuna muiden joukossa vietimme yhden vuorokauden Verkanilla ja kävimme syömässä Bufffalossa. Perinteinen vierasvenesatamassa käynti eli saunaa, ruokaa, kävelyä ja veneessä oleilua.

Etelässä kaikki on suurempaa, vaikka kotikaupungissa pohjanmaalla toisin väitetään.

Verkanin satamasta Korppoon keskustaan 1,5km. Kävelimme kauppaan ja samalla piipahdin Amalias Hem vaateputiikissa. 

Amaliashemin pihassa seisoi kännyköitä räpläten useampi mies parkissa (noin 4), mutta en halunnut häiriköidä heitä ottamalla kuvaa. Väistin heidät ja kuvassa vain rakennus. Naiset olivat siis putiikissa sisällä. Kohtuullisen lähellä olisi ollut toinen vielä itselle mieleisempi putiikki Niinmun, mutta se olisi ollut päätieltä vielä 700m päässä. Ruokaostosten sekä koirien kanssa kuumassa auringonpaisteessa ei nyt sopinut kuvioon. Onneksi on postimyyntimahdollisuus olemassa. 

Korppoossa on paljon kauniita taloja ja jopa voisi sanoa kuten tässä kuvassa näkyy, kartanoita. Upeaa vanhaa ja hienosti kunnostettua aluetta. Aidosti kaunis "kylä".

Taide- ja otuslinjaus jatkuu. Paikallisen mökin pihan taidetta.

Otuksia pannulla myös. 

Ruoka ei ollut "normaalia" tämän hetkistä hintatasoa kalliimpaa, mutta melko yksinkertainen & koruton. Perusmättöä, ei makuelämystä, harmi kyllä. Olisi pitänyt sittenkin tilata uuniperunat. Ruoan jälkeen chillausta auringonpaisteessa ja sopiva joutilaisuus sekä illan rento odotus.

Illalla saapui satamaan levälautta ja hajun kera.

Tiistai-aamulla satoi hieman vettä ja taivas luonnollisestikin pilvinen. Kylmä ei onneksi ollut ja suunnittelimme matkan jatkoa. Mahdollisesti luonnonsatamaan Thorasvikeniin.

Verkania on kehitetty eteenpäin ja täälläkin on luontopolku, joka on melko uusi. Kallioiden päällä on hieno näköalatasanne. Siitä ei valitettavasti kuvaa, kun välillä tätyy saada liikkua ilman tekniikkaa. Lähtöaamun sateessa en lähtenyt kävelemään liukkaille kalliokiville, joita myöden nousu näköalatasanteelle on (aamulla oli tekniikka mukana). Luontopolku on sopivan mittainen kahden kilometrin pituinen. 

Näköalapaikalle on rakennettu useampi pöytäryhmä. Kuva jää nyt vaisuksi eikä tuo esiin tuolta ylhäältä avautuvaa maisemaa. Tämän kesän kuvat ja osin matkakin jää vähän latteaksi. 

Lappo - Vadviken

Laposta siirryimme lyhen matkan päähän (vajaa 2h) Vadviken lahdelle ankkuriin. Aikaisemmin (kauan sitten) täällä on ollut vierasvenesatama ja nyt näytti siltä, että vanha laiturialue on yksityisomistuksessa. Rohkenimme kuitenkin rantautua koirien kanssa kumiveneellä rantaan ja vietimme yhden yön lahdella "roikkuen". Hiljaista oli, emme nähneet ketään. Pahoittelumme jos tunkeilimme 🙏

Nalle (Mr. Paddington) on rohkea ja rennosti vain loikkii laiturin alla ja vesien reunoilla. Todella kova perään katsominen, ettei satu vahinkoja. Matkan aikana on useamman kerran tuntunut kuin olisi parin pienen lapsen kanssa liikkeellä. Koirat ovat hyviä purjehduskavereita, mutta vaativat kyllä jonkin verran erinäköisiä asioita.