Saareilua kesäviikonloput

 

Saaressa alkukesän viikonloput ovat menneet maalaustöissä ja kaikenlaisessa kunnostamisessa. Lepoviikonlopuiksi niitä ei voi sanoa, mutta omanlaistaan mukavaakin tekemistä se on. Meistä ei kumpikaan taitaisi osata vain olla ja lekotella aamusta iltaan. Kiva, että on jotain tekemistä ja omien kätösien jäljet nähtävissä. Alla kuvia touhuistamme, jotka ovat vielä kesken. Syksyllä homma jatkuu, sillä täytyyhän meidän välillä päästä ihan oikeasti vesillekin.

 

Eväistä muistellen kysessä on juhannusviikonloppu.

Vaikkei ihan kuitenkaan juhannuksen vietolta näytä.

Mietin vain, miten nämä remonttihommat liittyy purjehdus "blogipäiväkirjalokikirjaan"? Ei sitten juuri mitenkään, mutta pääsee päiväkirjaan silti muiden muistojen joukkoon.

Juhannuksen juhlaliputus kuuluu perinteiseen juhannukseen. Meillä on vielä liput kaupassa.

Jokainen kesä lokki tekee pesän ja munat. Tänä kesänä kaksi sarjaa, koska munavarkaat vievät ne jokainen kerta. 

Hieman sekavassa järjestyksessä, mutta niin on remonttikin. Amatöörimäinen suojaus esillä 👀

Aina minä joudun mastoon?! Tervehdyslipun köyden jälkiasennus (taas tänäkin vuonna).

Tunnustan, melko väsähtänyt olo välillä.

Onneksi on ystäviä ja kannustajia ympärillä. Hyvä grilliruoka ja ystävät 💙

Saareilu päättyy hetkeksi ja lähtö varsinaiselle kesäpurjehdukselle alkaa 13.7.2023. 

Haikein mielin lähdettävä se on. Tällä hetkellä elämässä tuntuu, että paljon pitäisi pystyä ja ehtiä. Liikaa yritän pystyä ja ehtiä, väsymys ottaa välillä kiinni. Koetetaan rentoutua vielä ennen syksyn arjen alkamista. Pohdin vain, miten onnistutaan siinä?

Ensimmäinen matka suoritettu ja saareen vesi vei

 

Kylmää kyytiä "kookossaarille" tai ihan vain tavanomaiselle suomalaiselle saarelle Mjöskäriin. Kevät tuoksuu, aurinko paistaa, mutta kylmä hyisevä tuuli tuntuu luissa ja ytimissä. Ehkä vielä muistuu mieleen, millaista tämä on helteisillä keleillä eli parhaimmillaan. Vene on vielä täysin raakileena. Sprayhood on korjattavana (odottaa sitä uutta ikkunaa), purjeista vain keulapurje on asennettu paikoilleen. Tiikkikansi on pesemättä... Sisälle veneeseen ei kannata mennä vaikka olisi kylmä, siivous täysin tekemättä ja patjatkin on vielä sikin sokin. Tämä vuosi on muutoinkin ollut täysinäinen ja ikäväkin. Läheisiä on menetetty ja kaikkea...  Täytyy taipua ja todeta vain, "aina ei voi kaikkea ehtiä". 

Vasta lauantaina jaksoimme lähteä matkaan, sää kohtuu ja tuuli riittävä. Keulapurjeen avulla (sen jonka olemme saaneet kiinni) pääsimme lähes rantaan saakka. Matkaan meni vähän vajaa kaksi tuntia pienen palelun kera.

Perillä koetimme päästä ensin ykköslaiturille mökin eteen, mutta vesi oli aivan liian matalaa ja pohjakivet vain kuulsivat veden pinnassa. Yritimme kyllä ja saimme hennon pohjakosketuksen. Nopeasti peruutus ja paluu saaren toiselle puolelle. Saimme myös seuraa sukulaisista Miiku ja Taru 💙.

Tyylikkäästi rantaan omalle tukkialiturille.

Tätini virkkaamat upeat verhot saivat paikan saunan ikkunalla. Kiitos Virpi Setälä 💚.

Pientä tuotesijoittelua ilman sen tuloja ClasOhlsonin uusi aurinkokennovalaisin pääsi terassille keräämään energiaa lämpöisistä auringon säteistä.

Samoin valitettavasti jälleen lokki on asettautunut laiturimme päähän nauttimaan samoista lämpimistä auringonsäteistä ja luonnollisesti, munimaan. Jokavuotinen riesa, vaikka luontoa rakastammekin. 

Toinen riesaksikin kutsuttu pihan kevätharavointi sekä suuren määrän käpyjen keräys meneillään. Kieltämättä katsoin vähän ärtyneenä metsän reunan kuusipuita että pahukset voisi kaataa pois. Mitäpä kuitenkaan metsä olisi ilman puita ja mökkipiha luonnon keskellä ilman niitä?

Kaikesta selvittiin ja mökin kevätsiivous hyvällä mallilla. Seuraavalla kerralla taitaa olla sitten mökin sisäremontin aloitus. Suunnittelua on tehty jo pitkään, se ei varmaan lopputuloksessa näy. Amatööri asialla siinäkin lajissa, mutta hauskaa pitää olla ja sen verran hyvää jälkeä, että itse kestää lopputuloksen kanssa elää.

Ennen kotiin lähtöä Kippari sai Miikun avustuksella isopurjeen paikoilleen. Tosin purjeen suoja oli jäänyt kotiin. Menee se näinkin, ainakin sunnuntain kotimatkalle päästiin hyvillä mielin lähtemään.

Koirat tottuneesti nukkuvat koko matkan.

Meriseikkailuja on vielä luvassa lisää.