Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perkkala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perkkala. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Iniö

Ukista matka Iniöön Brudddalsviken, hellettä kevyttä tuulta (ei purjeita) ja veneen siivousta ja herrrrkullista veneruokaa. Iniö Norrby laiturit olivat täynnä veneitä, ei mitään mahdollisuutta mahtua. Asia ei harmita, kun tämä vaikuttaa rauhallisemmalta paikalta ts.vähemmän myös palveluita. Hinta kohtuu 13e ilman sähköä. Rannassa sievä kesäterassi, jonka antimia ei testattu, jääkaappi on itsellä sen verran täynnä. Vesi on kovin levähituinen, ettei uintireissu onnistu, vaikka muutoin lämmin vesi ja vapaa uimalaituri houkuttaisikin. Kaikkea ei voi aina saada, näköjään... 






PERILLÄ 


Kävimme kävellen toisessa satamassa (matkaa 1,2 km) ja pieni jaloittelu teki tosi hyvää. Kuuma edelleen, mutta niinhän kesällä kuuluu ollakin. Reitin varrella oli luontopolkua, lounaspaikkaa ja hienoja hirsitaloja. Kesän kolmas kirkossa käynti, Iniön kirkon ovet ovat auki ja tietenkin sinne...






     Harvinainen näky, koko perhe tuolla kolmen teltan voimin.


















                       Uimalaiturilla haikailua, ei voi uida ei tai ei ainakaan kannata ei.


Päivä kääntyy taas jälleen iltaan, Myy on väsynyt kuten "palvelijansakin", tosin me jatkamme vielä huomisilla reittisuunnitteluilla ja pienellä iltaherkkupalalla. 

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Perkkala

Matkasimme vanhalle lentomajakalle ja olimme hieman epävarmoja voiko siellä kiinnittyä laituriin. Perkkalan yhteysaluslaiturin kylkeen parkkeerasimme ja ystävällinen saaren kesäasukki toivotti tervetulleksi. Hänen mukaansa yhteysalus tulee vain lauantaisin ja maanantaisin, ellei sitä erikseen joku ole tilannut. Lentomajakan oli ostanut yksityishenkilö ja remontoinut kesäasunnoksi. Emme sitten viitsineet käydä kävelemässä ihan siellä saakka. Peuroja odotimme näkevämme, kun niitä saaressa on paljon, mutta emme valitettavasti peuroja nähneet. Laiturilla oli hyvä olla yksi yö ja nukuimme oikein makoisasti. Tosin totta, että lepuuttajien suojat saivat laiturin renkaista hieman mustaa väriä. Merivesi oli kirkasta ja houkutti uimaan. Tyydyimme kuitenki vain pesemään veneen kannen ja "sitloodan" ja itsemme veneen suihkussa.







Saaren tie n.1km ja sitä pitkin Myy tykkäsi kävellä. 


Matka jatkuu kohti Virveliä.