Kevät 2026

Kevät tekee taas tuloaan – hitaasti mutta varmasti. Tai no… siitä varmuudesta en ehkä ihan mene takuuseen 😄 Suomen kevät kun osaa yllättää, välillä mennään takatalven kautta ennen kuin päästään kunnolla kesätunnelmaan.

Viikko sitten käytiin lauantaina mökillä vähän kurkkaamassa, mitä talvi oli saanut aikaan. Piha näytti juuri siltä miltä pitkän talven jälkeen voi odottaakin: vähän ränsistyneeltä, mutta täynnä potentiaalia. Siinä sitten tartuimme toimeen ja aloimme varovasti siistiä paikkoja. Vesi oli +8 asteista. Ei vielä uimakelit siis.

Kukkapenkkejä putsattiin talven jäljiltä, jotta narsissit saisivat rauhassa nousta esiin ja tehdä sen, minkä ne osaavat parhaiten – muistuttaa, että kesä on oikeasti tulossa. On aina yhtä hieno hetki, kun ensimmäiset vihreät versot pilkistävät maasta, ihan kuin ne kuiskisivat: “kyllä tämä tästä”.

Ilma oli ihanan lämmin, sellainen kevätpäivä, joka saa unohtamaan villasukat ja antaa toivoa tulevasta mökkikesästä. Vaikka kaikki tapahtuu vielä vähän verkkaisesti, niin suunta on oikea.

Hitaasti mutta varmasti – tai ainakin toivotaan niin – kesä tekee tuloaan 🌱

Kuvassa näkyy sitten pohjaan pudonnyt työkalu. Viimekesäisen laituriprojektin jätöksiä. Laituri on onneksi pysynyt pystyssä talven jälkeen.

 Vesi + 8.

Vesi on todella todella matalalla jäiden lähdön jälkeen.

Raitis ilma väsyttää ja kyllä koiratkin päivän jälkeen väsähtivät. Onnellisia, mutta väsyneitä.

Elokuun elämää saaressa

Ensimmäinen työviikko takana ja koitti viikonloppu saaressa. En osaa päättää, ovatko saaressa ihanimpia hetkiä illat vai aamut. Illalla, saunan ja uinnin jälkeen, istua katselemassa auringon laskua, jonka lämpö hellii kasvoja, ja painaa sitten pää onnellisena ja unisena tyynyyn. Vai olisiko se aamun herääminen mökin puun tuoksuun, kahvikuppi kädessä aamuauringon kirkkaudessa. Kaikki on vain ihanaa. Viikon aherrus on palkittu, mökkiviikonloppu.

Perjantaina saunottiin sekä uitiin monta kertaa ilta-auringon lämmössä. Vesi on edelleen 20 asteista ja syvemmälle uidessa se huomattavasti kylläkin viileni. Meri on samaan aikaan silkkisen pehmeä ja vahva, kirkas ja kaunis. Sen äärellä voi istua pitkään ilman, että aika käy tylsäksi. Aika tuntuu pysähtyvän, vaikka päivät kuluvatkin nopeasti.

Meren äärellä meistä kuoriutuu esiin se kaikkein aitoin ydin. Tänä viikonloppuna mielialat heittelevät, ja piilotetut tunteet nousevat välillä pintaan. Stressi purkautuu, ja meistä jäljelle jää vain  rehellinen "minä". Emme oikeastaan kaipaa elämyksiä tai suuria seikkailuja, sillä tässä hetkessä on kaikki: meri, metsä, eläimet, ruoho, sauna, saari – ja nyt myös vähän mustikoita.

Sillä tässä oli todellakin tämän elokuun mustikkasaalis. Enempiä ei juuri löytynyt ja tunnin keräsin. Tämä on ennätyshuono mustikkakesä saaressa. Milloinkaan ei ole ollut tällaista vähyyttä todettavissa. Mahtaako syynä ollut sateinen kylmä kesäkuu ja todella paahteinen heinäkuu?

Punaista maalia on vielä jäljellä ja ulkorakennusten jälkeen siirryin sitten maalaamaan itse mökkiä. Olen todella tyytyväinen tähän Värimiesten Kotipesä Torppa-maaliin niin värin, kuin maalin rakenteenkin suhteen. Tasaista hienoa pintaa tulee. Tästä on vielä elokuun aikana hyvä jatkaa.

Sunnuntaina sitten uitimme tukkeja. Onneksi ei tarvinnut vanhan tukkimestapaan nousta päälle seisomaan... Saimme pari tolppaa laiturin pohjalle ja kävimme ne vastarannalta noutamassa. Hieman tarvittiin mies/naisvoimaa kiskoa ne kuiville vedestä. Hyvin selvisimme ja pieni ylpeys oli otsalla voiman riittävyydestä :) 

Arjen vaatimukset odottavat kotona, mutta tänne palaamme yhä uudelleen – toivottavasti. Hyvillä mielin urakan jälkeen lähdimme kaupunkikotiin.