Verkan - Thorasviken

Mieli luontoon vie ja ihmispaljoudesta kaipaamme rauhaan. Tuttu paikka Thorasviken kutsuu. Lahden poukama on sopivan matkan päässä ja rauhassa päivällä lähdemme. Jännityksellä osasimme odottaa, millainen on vanhan laiturin kunto. Viimeksi kävimme Thorasvikenissä 2020 ja silloin jo paikka oli alkanut olla selkeästi huonommassa kunnossa. Tiistai oli toivoa täynnä.

Talvi on valitettavasti tehnyt tuhojaan. Laituri on vinksinvonksin ja eipä tuolle voi ajatella kylkiparkkiin asettautumista. Yhdeksän tonnin vene taitaisi viedä loputkin puut mennessään. ISO harmi! Jälleen yksi hyvä vanha laituripaikka on poissa. Joudumme jäämään lahdelle ankkuriin. Ankkurissa olemisessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta koirien kanssa se on hieman työlästä.

Puolipilvinen, mutta melko lämmin sää jatkuu. Ankkurissa melko lähellä rantaa, mutta ei liian.

Pääsimme sentään pikkupaatilla tutkimaan laituria ja kävelemään metsätielle. Pieni kävely tekee hyvää, ettei vain istuskele veneessä. 

Laiturin vieraskirjaan kirjoitimme käyntimme ja viisi päivää sitten oli viimeisin kirjaus. Kuitenkin täällä aina joku käy.

Kyllä me tänne tulemme vielä uudestaankin, vaikkemme laituriin enää pääsekään. Luonnon rauha ja tuttu paikka. 

Äitini sanat tulivat mieleeni, "jos maas olis krivat, niin kyllä nostaasin".

Seikkailut jatkunee jälleen huomenna. Thorasviken hiljenee.

Vadviken - Verkan

Kaunis maanantaipäivä ja viileä tuuli. Matka(lyhyt)  päätyi Verkanille, johon saavuimme hyvään aikaan 12 maissa. Pian meidän jälkeen satama alkoi täyttyä ja viimeisillä veneillä oli haaste löytää itselleen jokin rakonen. Tiiviisti pakattuna muiden joukossa vietimme yhden vuorokauden Verkanilla ja kävimme syömässä Bufffalossa. Perinteinen vierasvenesatamassa käynti eli saunaa, ruokaa, kävelyä ja veneessä oleilua.

Etelässä kaikki on suurempaa, vaikka kotikaupungissa pohjanmaalla toisin väitetään.

Verkanin satamasta Korppoon keskustaan 1,5km. Kävelimme kauppaan ja samalla piipahdin Amalias Hem vaateputiikissa. 

Amaliashemin pihassa seisoi kännyköitä räpläten useampi mies parkissa (noin 4), mutta en halunnut häiriköidä heitä ottamalla kuvaa. Väistin heidät ja kuvassa vain rakennus. Naiset olivat siis putiikissa sisällä. Kohtuullisen lähellä olisi ollut toinen vielä itselle mieleisempi putiikki Niinmun, mutta se olisi ollut päätieltä vielä 700m päässä. Ruokaostosten sekä koirien kanssa kuumassa auringonpaisteessa ei nyt sopinut kuvioon. Onneksi on postimyyntimahdollisuus olemassa. 

Korppoossa on paljon kauniita taloja ja jopa voisi sanoa kuten tässä kuvassa näkyy, kartanoita. Upeaa vanhaa ja hienosti kunnostettua aluetta. Aidosti kaunis "kylä".

Taide- ja otuslinjaus jatkuu. Paikallisen mökin pihan taidetta.

Otuksia pannulla myös. 

Ruoka ei ollut "normaalia" tämän hetkistä hintatasoa kalliimpaa, mutta melko yksinkertainen & koruton. Perusmättöä, ei makuelämystä, harmi kyllä. Olisi pitänyt sittenkin tilata uuniperunat. Ruoan jälkeen chillausta auringonpaisteessa ja sopiva joutilaisuus sekä illan rento odotus.

Illalla saapui satamaan levälautta ja hajun kera.

Tiistai-aamulla satoi hieman vettä ja taivas luonnollisestikin pilvinen. Kylmä ei onneksi ollut ja suunnittelimme matkan jatkoa. Mahdollisesti luonnonsatamaan Thorasvikeniin.

Verkania on kehitetty eteenpäin ja täälläkin on luontopolku, joka on melko uusi. Kallioiden päällä on hieno näköalatasanne. Siitä ei valitettavasti kuvaa, kun välillä tätyy saada liikkua ilman tekniikkaa. Lähtöaamun sateessa en lähtenyt kävelemään liukkaille kalliokiville, joita myöden nousu näköalatasanteelle on (aamulla oli tekniikka mukana). Luontopolku on sopivan mittainen kahden kilometrin pituinen. 

Näköalapaikalle on rakennettu useampi pöytäryhmä. Kuva jää nyt vaisuksi eikä tuo esiin tuolta ylhäältä avautuvaa maisemaa. Tämän kesän kuvat ja osin matkakin jää vähän latteaksi.