Kuuskajaskari - Katanpää

Matkalle lähdettiin aamulla 06:55 ja läpi ukkosrintaman tai paremminkin sen vierestä. Alkumatkasta Kylmäpihlajan edustalla lounaaseen päin vastassa oli torombi ja meille tuli hieman kiire. Menimme vauhdilla ukkosrintaman ja trombin välistä eteenpäin. Mielessä kävi kyllä parikin kertaa kääntyä takaisin, mutta ei sitten tehty sitä. Pienellä riskillä eteenpäin. Sää selkeni Katanpään lähestyessä ja perillä oli kaunis kesäpäivä. Sää on vaihdellut melko tiheään tällä matkalla, on ollut vastatuulta, aaltoja, tyyntä, sadetta ja paistetta samaan hetkeen. 

Matkasta selvittyämme meitä toivotti tervetulleeksi viisi lammasta.

Kaverukset hienosti vastassa, tuntui hieman pahalta antaa koirille ruokaa, kun heillä oli lammaspaistia vuorossa 👀.

Katanpäässäkin nähtiin monenlaista taidetta luonnon ja ihmisen tekemää.

Merta, merta ja merta.

Täällä olemme olleet ennenkin kuvaamassa ja ehkä vähän paremmin otoksin. Vaisua kuvaus tällä kertaa, enemmän kävelyä ja hetkessä elämistä.

Reposaari/Pori-Kuuskajaskari/Rauma

Yöllä myöhään todella väsyneinä saavuimme perille. Laiturin poijut Kuuskajaskarilla ovat suurelta osin todella lähellä laitureita. Tästä syystä ensimmäinen rantautuminen täytyi ottaa uusiksi. Lisäksi laituri oli niin matala, ettei varsinainen hyppääminen kyllä onnistunut. Täytyi lähinnä pudottautua alas. Tästä johtuen veneen nokka suuteli laituria, vauriot selvinnee myöhemmin.  Onhan meillä toki törmäyssuoja mukana, mutta ei asennettuna edelleenkään. Tänä vuonna on veneen huoltaminen jäänyt melko hätäiseksi. Katsastettu vene sentään on. Pieniä väsymyksen epätoivon ajatuksin tuli sitten loppujen lopuksi hetken siinä ihmeteltyämme "kuningasidea" vetää perä edellä laituriin. Tässä nähtiin, että väsymys vie aivoista toiminnan melko sumeaksi. Teimme kuitenkin oikean ratkaisun ja nätisti saimme veneen kiinnitettyä laituriin. Olisi toki pitänyt heti osata ajatella paras tapa laituroida. Aina ei voi onnistua ja...

Eikä tässä vielä kaikki väsyneiden matkustajien sähellyksestä (laituriointi sinällään pientä). Isäntä eli kippari sitten väsyneenä teki vähän turhan rohkean loikan perästä laituriin ja putosi veneen ja laiturin väliin. Vaattet kastuivat pipoa myöden ja sääreen tuli ikävän näköinen haava. Onneksi Ruffhäxanin ensiaputaidot ovat juuri päivitetyt Vamialla ja onhan haavaosaaminen yksi meriitti muutenkin. Suvulle ei tätä iltauintikeikkaa ole viitsinyt kertoa, tulisi pian auto hakemaan kotiin... Kipparin luvalla haavanhoito dokumentointiin seuraavana päivänä ja avustajina toimivat myötätuntoiset Myy & Nalle.

 

Alkaa se aamu kommelluksista huolimatta Kuuskajaskarillakin ja eikun luontopoluille paikkaa tutkimaan. Löytyy taidetta ja monenmoista pönttöä.

Kaikenlaista pönttöä täällä on kyllä, meidän lisäksi siis.

Vanha ampumarata ja pönttö.

 

Vaikka ei apinakoirat mitään vesikoiria olekaan, aina pitää tilaisuuden tullen uimassa käydä.

Rannan hyvä ravintola ja pari karhua matkan varrelta.

Suuremmat pizzat kuin useimman päät. Maku ihan kelvollinen. Lohi- ja kebabpizzat nautittiin.

Pihapiiristä löytyi taidegalleria sekä kivi- ja eläinmuseo, joka oli tehty vanhaan sotkuun.

Paikallinen kirjasto ja muistoja herättävä "Saariston lapset" kirja.

Autioitunut tämä saari alkaa olla, melko vähän asiakkaita ja kävijöitä. Ravintolassa kävi pari asiakasta kerrallaan ja laiturissa lähinnä piipahti mökkiveneilijöitä. Meitä oli kaksi venettä yöpymässä kiinni laiturissa. Hinta15€/yö sisältäen sähkön ja suihkumahdollisuuden. Huomenna matka jatkuu ja kieltämättä hieman koti-ikävä ja kaupunkielon helppous kaihertaa mieltä. Veneily ja retkeily on omanlaistaan...