Långskäret

Päivä 2 "ilman sivistystä" eli luonnonsatamassa omin eväin. Sää on puolipilvinen ja melko tuulinen. Pääsimme lähes täysin purjein koko matkan ja tuuli 2-13m/s puuskissa. Tuuli kääntyili ja oli hieman arvaamaton, mutta hyvin matka taittui ja mieliala hyvä. Långskäret saaressa on pieni wc ja en käynyt kurkkimassa sen siisteystasoa. Muita varsinaisia mukavuuksia tämä saari ei tarjoa, jos ei lämpöisiä kallioita lasketa. Tässä saaressa retkeilee Turun partiolaiset ja vastarannalla yöpyi toisessa saaressa kajakkiporukkaa. Pahoittelut heille, vakoojakuvaaja räpsi otoksen heistä tänne.

     Ennen lähtöä vielä Myyn viimeinen vessareissu Iso-Kuusisen rannassa.

Uhkaavan oloisia pilviä, vaikka aurinko kyllä paistoi kivasti.

Aina ei tyyli ole se tärkein juttu 😂

 Saimme hyvän ankkuripaikan ja oli täällä toinenkin vene. Myystä monta kuvaa, hän nauttii meistä varmaan kaikkein eniten.

Pahoittelut, pientä salakuvaamista. Mukavan oloista retkeilyä tämäkin.

 Yö saapuu saaristoon ja ajoissa nukkumaan. Helsingholmen odottaa huomenna ja startti aamusta aikaisin.

  

                               ➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰➰

Iso-Kuusinen

Iniössä viivymme kaksi yötä ja alla vielä viimeisiä kuvia satamasta. Kuviin mukaan täytyi laittaa vielä Vaasalainen kotiseuran hieno puuvene Carina. Ihailen, miten jotkut jaksavat tehdä talvella suuren työn pitäen tällaista perinnevenettä kunnossa.

Meillä  oli tarkoituksena jatkaa matkaa jo ensimmäisen päivän jälkeen, mutta jäimme pohtimaan lähtemistä melko puuskaisen tuulen vuoksi ja sattumalta tavattiin siinä ihmettelyn lomassa rannassa Kristerin vanha työkaveri Turun ajoilta (30v. sitten). Jäimme satamaan vielä toiseksi yöksi ja kävimme myös ruokailemassa Thaimaalaista ruokaa hyvässä seurassa. Mikäs meillä kiire, loma eikä varsinaisia ajatuksia aikatauluista tai paikoista edes. Menemme sinne, minne tuuli vain vie.

Täällä on varmasti joskus pelattu hyvät pelit, tuskin enää...

Maanantain ratoksi pääsimme hienossa sivutuulessa pullein purjein reilun seitsemän solmun vauhdilla yhteen vaikiopaikkaamme Iso-Kuusiseen. Rauhaisa pieni luonnonsatama, josta kyllä muutkin ovat tietoisia. Harvemmin täällä saa olla yksin. Tänä yönä meitä on vain kolme venettä. Tosin rannassa oleva moottorivene pitää huolen, että meillä kaikilla on musiikkia kuunneltavana ja pientä "äijäjorinaa". Matkalla Iso-Kuusiseen oli kiva katsoa hienojen veneiden kryssimistä, itse otettiin ihan rauhallisesti lähes yhdellä halssilla..

Vihdoinkin perillä!

Kuskikin vaihtui välillä. Myy 5v. on aikaisempina vuosina stressannut enemmän tätä matkan tekoa, mutta nyt tuntuu, että hän on rento ja reippaampi. Hänestä on kehkeytymässä aito venekoira.