Thorasvikenistä kaikessa rauhassa pitkien aamukahvien jälkeen lähdimme kohti toiseksi viimeistä kohdetta Pzéns. Matka oli sateinen ja kolea, vaatetta sai olla päällä useampi kerros pipoa myöden. Kesä alkaa tosissaan olla ohitse. Ylitimme laiva-ja lossiväyliä vauhdilla ja purjeilla. Sateesta huolimatta liidimme eteenpäin ja mieliala kohtuu hyvä. Vauhti taisi välillä olla yli 7 nm/h. Perillä Pzénsissä vastassa oli aurinko ja iloinen sataman nuorimies, joka ohjasi meille vapaat paikat, sekä toivotti lämpöisesti tervetulleeksi. Taidokkaasti avusti laituroinnissa ja saimme maksaa laituripaikan jopa ihan suoraan veneestä käsin. Lähtiessä meille huikittiin laiturilta kiitokset ja tervetuloa uudelleen, ilman muuta tulemme.
Hyönteistietous ei meillä riitä kertomaan, mikä tämä salamatkustaja on tyypiltään...
Samea kuva, juuri näin samea on sääkin.
Jopa villasukkareppanat saivat vedestä osakseen.
Perillä saimme välittömästi kuoriutua paksuista vaatekerroista ulos ja nauttia lämpöisestä säästä. Tosin huomasi taivaalla tummien pilvien kiertelyn. Saavuimme sateen ja kirkkaan sään rajapinnalle. Lähdimme samantien kävelylenkille kohti käsityöläiskylää ja sen kuuluisia munkkirinkilöitä, hyviä ne olikin (eivät edes kuvaan ehtineet).
Melko vähän otin kuvia käsityöläiskylästä, viimevuonna niitä on otettu hieman enemmän. Muutenkin tällä matkalla olen ottanut vähemmän kuvia kuin yleensä. Tekniikasta, somesta ja puhelimesta yms. otettu hieman lomaa myös.
Illalla saimme nauttia laiturin ravintolan terassin livemusiikista sekä ilta-auringosta omassa veneessä istuen.
Kaikenlaista kummallista Kustavin raitilla näkee.
