Ensimmäinen matka suoritettu ja saareen vesi vei

 

Kylmää kyytiä "kookossaarille" tai ihan vain tavanomaiselle suomalaiselle saarelle Mjöskäriin. Kevät tuoksuu, aurinko paistaa, mutta kylmä hyisevä tuuli tuntuu luissa ja ytimissä. Ehkä vielä muistuu mieleen, millaista tämä on helteisillä keleillä eli parhaimmillaan. Vene on vielä täysin raakileena. Sprayhood on korjattavana (odottaa sitä uutta ikkunaa), purjeista vain keulapurje on asennettu paikoilleen. Tiikkikansi on pesemättä... Sisälle veneeseen ei kannata mennä vaikka olisi kylmä, siivous täysin tekemättä ja patjatkin on vielä sikin sokin. Tämä vuosi on muutoinkin ollut täysinäinen ja ikäväkin. Läheisiä on menetetty ja kaikkea...  Täytyy taipua ja todeta vain, "aina ei voi kaikkea ehtiä". 

Vasta lauantaina jaksoimme lähteä matkaan, sää kohtuu ja tuuli riittävä. Keulapurjeen avulla (sen jonka olemme saaneet kiinni) pääsimme lähes rantaan saakka. Matkaan meni vähän vajaa kaksi tuntia pienen palelun kera.

Perillä koetimme päästä ensin ykköslaiturille mökin eteen, mutta vesi oli aivan liian matalaa ja pohjakivet vain kuulsivat veden pinnassa. Yritimme kyllä ja saimme hennon pohjakosketuksen. Nopeasti peruutus ja paluu saaren toiselle puolelle. Saimme myös seuraa sukulaisista Miiku ja Taru 💙.

Tyylikkäästi rantaan omalle tukkialiturille.

Tätini virkkaamat upeat verhot saivat paikan saunan ikkunalla. Kiitos Virpi Setälä 💚.

Pientä tuotesijoittelua ilman sen tuloja ClasOhlsonin uusi aurinkokennovalaisin pääsi terassille keräämään energiaa lämpöisistä auringon säteistä.

Samoin valitettavasti jälleen lokki on asettautunut laiturimme päähän nauttimaan samoista lämpimistä auringonsäteistä ja luonnollisesti, munimaan. Jokavuotinen riesa, vaikka luontoa rakastammekin. 

Toinen riesaksikin kutsuttu pihan kevätharavointi sekä suuren määrän käpyjen keräys meneillään. Kieltämättä katsoin vähän ärtyneenä metsän reunan kuusipuita että pahukset voisi kaataa pois. Mitäpä kuitenkaan metsä olisi ilman puita ja mökkipiha luonnon keskellä ilman niitä?

Kaikesta selvittiin ja mökin kevätsiivous hyvällä mallilla. Seuraavalla kerralla taitaa olla sitten mökin sisäremontin aloitus. Suunnittelua on tehty jo pitkään, se ei varmaan lopputuloksessa näy. Amatööri asialla siinäkin lajissa, mutta hauskaa pitää olla ja sen verran hyvää jälkeä, että itse kestää lopputuloksen kanssa elää.

Ennen kotiin lähtöä Kippari sai Miikun avustuksella isopurjeen paikoilleen. Tosin purjeen suoja oli jäänyt kotiin. Menee se näinkin, ainakin sunnuntain kotimatkalle päästiin hyvillä mielin lähtemään.

Koirat tottuneesti nukkuvat koko matkan.

Meriseikkailuja on vielä luvassa lisää. 

Kevättä kohti

Kevään ensimmäinen mökkimatka kävellen jään yli suoritettu (11-12.2023). Tätä matkaa saa pian taittaa veneellä (huippua) ja toivon mukaan pian kesätuulet lämmittävät poskia, eikä pakkanen. Norra Vallgrundin venesatamasta on melko tarkasti mitattuna kilometrin kävely saareen. Sopivaa rämpimislenkkiä raskasta pulkkaa vetäen. Krister sai kunnian ottaa päävastuun pulkan vetämisestä. Varusteet painavat kieltämättä melko paljon, vesimäärä painavin lasti, ei rouvan vaatteet tai herkkueväät.

Sunnuntai-aamun auringonpaisteessa kävimme tiloja läpi ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Keväällä päästään taas jatkamaan pientä pintaremonttia.

Pientä kaaosta ja maalausta vailla, suunnittelutyöryhmä paikalla.

Kyllä, välillä tulee myös syödä. Nalle ainakin on sitä mieltä, että eväät ovat kohdillaan.

Lauantai-illan hämärtyessä kävimme vielä ihmettelemässä jäällä monenlaisia jalan/tassun/käpälän jälkiä. Luontotietous ei riitä tietämään, mitkä eliöt ovat mökin pihapiirissä käyneet.

Päivän lopuksi kyyneleet vierivät poskille. Maa on kaunis ja sydän meillä kovin surullinen. Isäni elämä päättyi 1.3.2023 ja perheen surutyö on syvä. Säveltäjä Kari Rydman, lasteni setä, on säveltänyt sävelen "Niin kaunis on maa". Tämä laulu soitettiin isäni hautajaisissa viimeisenä jäähyväisenä. Elämä jatkuu meissä ja isäni odottaa meitä tuolla jossain...

Rest In Peace my father 💔

Loppukesän mökkeilyä ja remonttia

 

Kesän ja loman loppumisen voi jo haistaa. Luonto on kosteaa ja pieni koleus ilmassa nipistelee varpaita ja nenänpäätä. Ilman sukkia vielä mennään, mutta syksyn tulo on väistämätön. Syksy on kaunista aikaa, mutta tarkoittaa töiden jatkumista ja arjen kiireiden saapumista. Viikonloput menevät lähinnä saarimökillä, jossa riittää pientä pintaremonttia ja suursiivoa varmasti vielä ensikesänkin puolelle. Omasta jaksamisesta tulee muistaa pitää hyvä huoli ja etenkin kunnon yöunista. Iltavirkkuna on välillä haaste nukkua riittävästi... Parhaimmat purjehduspäivät tältä vuodelta ovat ohitse ja mieli on siitä hieman haikea. Toivottavasti ensi kesä on vähintään yhtä lämmin ja kaunis kuin tämä kesä oli.

Meneillään vesisaavien ja saunan pesua. Sukulainen Tina toi kanttarelleja touhukkaille saunaan.

Sauna maalattiin vihreästä harmaavalkoiseen... Vajasta löytyi kaikenlaista hienoakin sisustuksellista "rojua" joita saa vielä hienosti hyödynnettyä.

Pieni kuva melko väsyneestä maalarista...

 Laituriraasukin kaipaisi vähän ehostusta, mutta näillä mennään.

Ensimmäiset mustikka"ämpärit" kerätty. Mustikkaa kasvaa ihan mökin liepeillä eikä metsään saakka tarvitse välttämättä kävellä. Ulkona ollaan aamusta iltaan ja kuten alla näkyy, koirat väsyvät ja nukahtelevat minne sattuu. Tässä tapauksessa Nalle ensin nukahti pihaan istualleen ja veneessä jäi kahden penkin väliin nukkumaan. Voimat eivät enää riitä, tulkoon ilta ja uni.

Loppukesän kauniit illat ja viileät vedet. Heinäkuun lopussa Norra Vallgrund, Raippaluoto vesi +17℃.

 

Sunnuntaina kotiinlähtöä nopeutti kiivas puuskainen merituuli. Veneeseen pääsy laiturilta oli jo osalle meistä hieman haasteellista.

❤❤❤Viimeinen lomaviikonloppu ❤❤❤

Pientä hässäkkää, vettä ja siivousta...

Mökkinaapurin Tarun nappaama kuva sunnuntaina 31.7.2022 aamun sarastus & Juliana. Kaunista päivää lupaa.

 

Kaunis sunnuntai-aamu ja mustikkametsä kutsui. Melkolailla oli jo käyty parhaimmat apajat tyhjäämässä, mutta pariin piiraaseen vielä löytyi saalista. Huom! Ämpärit käytössä siivoukseen, kattila korvaavana astiana.

 Tämän mustikoiden perkaushetken mieleeni painan huolella. Aurinko paistaa ja lämmittää ihanasti. Meri on melko tyyni ja ilma raikas. Viimeinen vapaa ennen arjen alkua. Me nautimme!

Kotiinlähdön hetki käsillä. Varjoa etsitään jo maston takaa.

Ei jaksa enää odottaa.

Tarkenee... Syksyn tuntua sekä tuoksua on jo ilmassa.

Nalle on peloton merikoira, roikkuu reunalla eikä välitä veneen kallisteluista tai ohiajavien veneiden tekemistä aalloista.

Purjein läpi koko kapean Strömsöväylän (tosin nautimme rauhaisasti vain keulapurjeen kera). Siitä on vuosia, kun näin on viimeksi saatu tehdä. Väylä on todella kapea ja yleensä melko tuuleton. Meitä, haikein mielin sunnuntain palaajia, hemmoteltiin hyvällä tasaisella tuulella ja auringolla. Keskimäärin pääsimme 3-4 solmun vauhdilla etenemään. Haikeudesta huolimatta nautimme matkanteosta.

Happy Dog Happy Family.

Enimmäkseen aurinkoinen syksy, mutta väliin mahtuu pari sadekuuroakin.

Ihana kotisatama. Saareen voisi aina jäädä, vaikka on kotiinkin ihana tulla.

Kaikki ulkomaalaustyöt oli tarkoitus jättää ensikesään, mutta maalia on ja kädet käyvät. Tyytyväinen tähänkin pieneen muutokseen.

Saunan pukuhuone alkaa olemaan viimeistelty. Ensi kesänä voi tulla vielä jokin muutosidea mieleen, mutta nyt mennään tällä.