Aikaa Purjehdukselle: Juhannus 2018 myrskyn keskellä Valassaaret

Juhannus 2018 alkoi melko tyynellä kelillä (tiedossa oli tuulta). Mieheni sai minut houkuteltua tuulivaroituksista huolimatta Valassaarille viettämään juhannusta. Tiedossa oli hieman keskimääräistä enemmän tuulisempaa keliä, mutta ihan sellaista mitä sieltä sitten tuli, ei osattu odottaa. Juhannuksen perinne on olla vesillä ja emme siten voineet kuvitella tekevämme muutakaan. Samalle saarelle juhannusta tuli viettämään ystävät Tiina ja Eero.

Juhannuksen ensimmäinen päivä Valassaarilla, illan rusko ja kaunis ilma enteili seuraavan yön myräkkää.

Ensimmäisen illan auringonlasku on erikoinen, enteilee jotain?

Jep! Enteili se kaunis ja erikoinen iltavalo taivaalla jotain. Pieni juhannustuulahdus parhaimmillaan tai pahimmillaan to/pe välisenä juannusyönä.

Aallot eivät kuvassa näytä yhtä mahtavilta, kuin olivat luonnossa. Etenkin kauempana merellä ne nousivat ylväästi vaahtopäiksi.

Koirien vuoksi täytyi ulos uskaltautua ja olihan se kokemus, vaikka eteenpäin kävely oli hyvin hyvin haasteellista.

Kuvaaminen oli myrskyssä erittäin vaivalloista ja sade piiskasi kameran heti märäksi. Harmittaa, ettei kuvia ole siitä syystä enempää. Yöllä myrsky oli herättänyt meidät ja naapuriveneen Tiinan ja Eeron. Lepuuttajat olivat heillä lyttääntyneet veneen painautuessa voimakkaasti kiinni laituriin. Yöllinen seikkailu oli auttaa heitä ja lisätä veneiden köysiä, tiukentaa otetta laituriin. Emme tokikaan halunneet irrota laiturista, vaikka tukeva laituri siirtyikin paikoiltaan aaltojen voimasta. Lisäksi poiju, jossa veneemme oli kiinni, siirtyi pitkän matkan kohti rantaa. Yöllä istuimme kaikki neljä meidän veneessä, kuivattelimme läpimärkiä vaatteita ja odottelimme aamua. Toiveena oli myös, että aamulla veneet ovat kunnossa ja laituri ei lähde liikkeelle. Niin ja tunnustan, oli pakko ottaa hieman pahoinvointipilleriä ja nesteytystä ehkäisemään vellovaa oloa vatsassa. Aamu koitti kauniina ja upeana, kuten kovan kelin jälkeen käy. En milloinkaan ole nähnyt sellaisia paksuja ja pitkiä sateenkaaria ja vielä tuplaten. Seisoimme kallioilla pitkään niitä ihaillen. Pelkästään jo sateenkaarten näkeminen oli niin hienoa, että myrskyn "pelot" kannatti kokea.