Kausi alkaa, vene vesillä.

Kausi alkaa, vain masto puuttuu. 

Serkku Miiku jälleen kurkkii kuvassa...

Vene laiturissa, varsinaista veneen nostokuvaa ei valitettavasti ole. "Ruffhäxan"-kuvausryhmä oli vielä kotona kokkaamassa eväitä juuri silloin. Huippuhetki jäi siten ikuistamatta. Laiturifarssi jatkuu tänäkin vuonna. Muutaman kerran viime kesänä ystävällisesti joku muu oli parkkeerannut paikallemme laituriin ja... Paikka oli taas annettu pois. Tänä vuonna sama homma siis jatkuu. Aikaisempi, vuosia meidän nro 7 (onnennumeroni) vaihtui siis vitoseen. No pääasia tietysti, että on paikka. Tosin joka kerta reissusta saapuessamme kotilaituriin tulee epävarmuuden tunne, onko paikkamme jälleen siirretty ja joku vieras vene paikallamme. Ainakin jännitysmomentteja elämässä riittää.

Tyhjältä näyttää, kun masto ja "sprayhoodi" puuttuvat.

Hyvin on veneitä laskettu, tänään lauantaina noin 20 venettä.

Ruu osallistui talkoisiin. Päivä oli aurinkoinen ja ensimmäisen kerran tarkeni hetken pelkällä puserolla ja vielä rannassa. Tiukka puuskatuuli huolehti kyllä siitä, ettei tullut liian kuuma kuitenkaan.

Mastohommissa, köysien vetoja. Olimme talveksi ottaneet maston köydet pesuun. Takaisin laitto meni kohtuu hyvin. Vähän takertuvaa puuhaa välillä ja yksi köysi pääsi maston sisällä karkuun. Miikun ja Kaitsun avustuksella siitä selvittiin ja selviytyminen vaati kolme insinööriä touhua suunnittelemaan.

Pulkasta on moneksi, jopa kesällä.

Koko päivä venepuuhissa ja Ruu 13v ja Myy 3v. ovat valmiita lähtemään kotiin. 

Elämä on ihanaa, tässä ja nyt!

Kesää kohti kunnostusta

Vaasan Suvilahden hallilla on keväiset touhut aloitettu. Myöhälle on kaikki tänä vuonna jäänyt. Korona-aika aiheuttaa työkiireitä eri tavoin kuin aikaisemmin. Jonkinlainen yleinen väsymystila lienee myös taustalla, vai laiskuus? Hallilla on hääritty lähinnä viikonloppuisin (tai joka toinen). Veneily on tosiaan paljon muutakin, kuin lillumista leppoisilla laineilla. Kaikenlaiset valmistelutyöt vaativat yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Vielä ei ole edes veneen kylkiä vahattu (pohjaa, kuten maakrapu-rouva väittää). Tosiaan, pohjankin huolto on vielä myös kesken, valitettavasti.

Syksyn maalaus on takana ja kylki kiiltää upeasti hienon uuden maalipinnan ansiosta, jonka saimme hyvän palvelun kera: https://franksmaleri.fi/fi/ ja http://www.kvarkenmarin.fi/?lang=fi.

                                                       Alla kuvia kunnostuksen vaiheista. 

Keulasta löytyi vanha kolhu, joka oli piilotettu/pakkeloitu/peitetty. Tässä oli onni onnettomuudessa, että se löytyi. Emme tästä tienneet ja saatiin sekin osa kunnolla nyt korjattua. Ei tästä kohtaa ainakaan tule vedet sisään. Kunnon pohjatyö teetettiin maalauksen lisäksi, ei tarvitse meidän elinaikana varmaankaan enää uudelleen tätä sitten tehdä. Ellei tule uusia isoja kolhuja...😉

     Niin siitä tuli valmis ja hieno! Tästä oli hyvä lähteä sitten omalla hallilla jatkamaan puunausta...

__________________________________________________________________________

              Vesitankkeja on puhdistettu, moottoritilaa siistitty... Melkoisia hämärähommia...

Mittasin vähän mahdollisen uuden maton mittoja.

Täällä ei saa huimata.

"Ropellia" tuunataan, eli perävetolaiteen sinkkipalat vaihtoon.

 

              Vinssit huollettu "Zek", olikin jo aika. Huomasi kyllä, ettei viime vuonna sitä tehty.

Sattui siinä pieni haaverikin, vinssilaatikko putosi ja yhden vinssin muovilevyn osa meni halki. Miten niin pääsi käymään? Jaa-a. No uusi on jo kuitenkin tilauksessa. 

Pientä raitamaalausta. Pohjan käsittelyä varten reunan fiksaus, ei ihan sekään mennyt täydellisesti. Joissakin kohden teippaus ei ollut ihan pitänyt tai sitten vika on tekijässä, eli amatöörissä. 

    Loppusilauksia pikkuhiljaa. Vene vahattu sunnuntain ratoksi 17.5.2020. Myöhälle menee tänä   

    vuonna veneen vesille laitto. Viikon päästä SE tapahtuu!

Juliana saapuu kotiin 3.2.2020

Juliana saapui kotihalliin Suvilahteen Pietarsaaresta. Hienot maalit on laitettu ja kyllä nyt kiiltää hienosti. Kuvia otettiinkin sitten joka suunnasta 😌💙 Tästä alkaa touhut veneen kanssa, kesäkuntoon myös Juliana...

Vaasan "talvi" 2020

Talvi 2020 epätavallisen vähäluminen. Muistoksi tästä väliaikapäivitys kunnon purjehduskelejä odotellessa. Tämä talvi on ollut lähinnä vesisadetta ja avoimia vesiä. Kävimme sunnuntaikävelyllä Vaasan palosaaren eli präntön mansikkasaaren rannalla toteamassa, ettei jäätä ole kuin ohuen ohut kerros. Kauempana rannasta meri on auki. Väistämättä on se tunnelma, miksi nostaa venettä pois vesiltä jos talvi on tällainen. Tänä vuonna veneemme on kuitenkin Pietarsaaressa verstaalla maalauksessa ja odottelemme sen valmistumista. Pian pääsemme hallilla sisähommiin veneen kanssa. Veneen ulkokuori on kohta fiksattu, sisällä seuraavaksi sisustushommia? 💁

Kausi päättyy Pietarsaareen

Kauden päätös

Kausi päättyy osaltamme tähän. Lauantaina 12.10.2019 purkasimme kotilaiturilla Segliksellä veneestä kaiken tarpeettoman pois. Sunnuntaina Krister ajoi veneen Pietarsaaren Kvarken Marinelle huoltoon. Kesäinen toisen henkilön aiheuttama ;) kolhu korjataan ja onneksi veneissäkin on vakuutukset... Vaikka suuri osa kuormasta on jo aikaisemmin purettu, niin aina vain sitä tavaraa riittää.

Lauantai-ilta, vielä on veneitä vesillä.

Matka Pietarsaareen sunnuntaina 13.10.2019 aamulla 08:00 on alkanut. Vettä sataa ja on harmaata.

 Mukavuuksia täytyy vähän keksiä ja soveltaa. Kunnon ohjaamo sateensuojassa.

Perillä Pietarsaaren satama-alueella. Komeita ja isoja veneitä laiturissa.

    Auringon laskussa viimeiset tavarat pois ja autolla matka kotiin. Vene jää Palviksen satamaan.      

    Vene nähdään seuraavan kerran maalattuna ja entistä ehompana tammikuussa 2020. Ensi     

    kautta odotellessa. 

                         Kauden 2019 loppusummaksi koostuu 46 meripäivää. 

                         Aikaisempina vuosina mm. 2016 päiviä kertyi 46, 2017 39 pv. ja 2018 49 päivää. 

                         Lukema voisi parempikin olla, mutta ensi vuonna sitten uusi yritys.

-The End-