Uusikaupunki - kesän matkan alku- ja loppupiste

Lähdimme Ukiin hieman puolen päivän jälkeen ja ihana lämmin kesäsää muistutti, ettei kesä ole ihan kokonaan lopussa, vaikka loma olisikin. Viimeiset ruskettavat säteet hellivät meitä ja nautimme päivästä sekä matkasta vaikkei purjeita saatukaan nostettua (konehommia, ei tuule tarpeeksi). Ratauduimme jälleen Salmerin rantaan, jossa saimme rauhassa käydä suihkussa ja kävellä metsäpolun kautta syömään keskustan rantaravintolaan. Huomasi selvästi, että sesonki on loppumassa ja kaupunki todella paljon hiljaisempi kuin kaksi viikkoa sitten. Hiljaisuus ja rauha sopii meille erinomaisesti.

   Ukiin pääsimme purjehduskisaajien kanssa samassa linjassa.

Ei mitään mestarillisia valokuvia (etenkään tuo tuhkakuppi tuossa pöydällä), mutta rauhallisuus välittynee kuvista ja tästä jää itsellekin muistot viimeisestä illasta. 

Uki hiljenee lauantain auringon laskuun ja huomenna vielä osa päivää koettavana täällä, sitten hyppään autoon ja ajan kotiin Vaasaan.

Pzéns

Thorasvikenistä kaikessa rauhassa pitkien aamukahvien jälkeen lähdimme kohti toiseksi viimeistä kohdetta Pzéns. Matka oli sateinen ja kolea, vaatetta sai olla päällä useampi kerros pipoa myöden. Kesä alkaa tosissaan olla ohitse. Ylitimme laiva-ja lossiväyliä vauhdilla ja purjeilla. Sateesta huolimatta liidimme eteenpäin ja mieliala kohtuu hyvä. Vauhti taisi välillä olla yli 7 nm/h. Perillä Pzénsissä vastassa oli aurinko ja iloinen sataman nuorimies, joka ohjasi meille vapaat paikat, sekä toivotti lämpöisesti tervetulleeksi. Taidokkaasti avusti laituroinnissa ja saimme maksaa laituripaikan jopa ihan suoraan veneestä käsin. Lähtiessä meille huikittiin laiturilta kiitokset ja tervetuloa uudelleen, ilman muuta tulemme.

Hyönteistietous ei meillä riitä kertomaan, mikä tämä salamatkustaja on tyypiltään...

Samea kuva, juuri näin samea on sääkin.

Jopa villasukkareppanat saivat vedestä osakseen.

Perillä saimme välittömästi kuoriutua paksuista vaatekerroista ulos ja nauttia lämpöisestä säästä. Tosin huomasi taivaalla tummien pilvien kiertelyn. Saavuimme sateen ja kirkkaan sään rajapinnalle. Lähdimme samantien kävelylenkille kohti käsityöläiskylää ja sen kuuluisia munkkirinkilöitä, hyviä ne olikin (eivät edes kuvaan ehtineet).

Melko vähän otin kuvia käsityöläiskylästä, viimevuonna niitä on otettu hieman enemmän. Muutenkin tällä matkalla olen ottanut vähemmän kuvia kuin yleensä. Tekniikasta, somesta ja puhelimesta yms. otettu hieman lomaa myös.

Illalla saimme nauttia laiturin ravintolan terassin livemusiikista sekä ilta-auringosta omassa veneessä istuen.

Lauantai-aamusta vielä rauhalliset kahvit ja aikainen lounas. Pieni kävely vielä ja sitten lähtö kohti viimeistä etappia Ukia. 

                              Kaikenlaista kummallista Kustavin raitilla näkee.