Siirtopurjehdus Vsa-Uki

Siirtopurjehdus lomamatkan aloituskohteeseen Vaasasta Uuteenkaupunkiin alkoi perjantai aamupäivän aikana klo 10:00 ja matkan kokonaiskesto arviolta 26h (miinustettuna yksi yöpyminen). Matka ei ole ihan täysin hupireissu jos huomioidaan, ettei varsinaisesti rantauduta viikonlopun aikana lainkaan. Ainoastaan yksi yöpyminen jonkin laiturin nokassa. Tähän matkaan valmistauduttiin urakkamielellä, ei suuria odotuksia romantiikasta ja rentoilusta. Lähinnä ehkä jäykkänä väsyneenä tuulessa istumista (taidan puhua nyt omasta puolestani). Blogipostauskin tapahtuu vasta kotona matkan jälkeen, monta tekijää, etten tullut kaivaneeksi koneita esille. 

Ihanin yllätys ensin, veneessä meitä odotti pieni paketti. Ateljeetar Taru oli tuonut piiloon sievän ihanan lahjan. https://swanni.fi tuotteen ihanat pellavapyyhkeet. Mistä Taru tiesikin, että rakastan tällaista luonnonmateriaalia. Kesän lomamatkalla saamme pyykiä kätemme aitoon pellavaan. Kiitos Taru ja Swanni 💖

    

  Matka alkoi helteessä merenneitofiiliksin. Nähtäväksi jää meneekö kaikki hyvin ja onko sää suosiollinen.

 

Sää on ainakin perjantaina mitä parhain, välillä sai tosissaan etsiä penkin kulmaa, jossa ei aurinko suoraan paistaisi. Tosin purjeita emme saa ylös, vieno vastatuuli ja niin pieni sivutuuli välillä puhaltelee, ettei purjeita kannata juuri nostella.

Molpen ja Storkorshamn reitillä vastaan tuli todella monta merikarhua. Harmitti, kun en huomannut laskea niiden määrää. Heillä taitaa olla jokin yhteismatka menossa, jokin "somelööppi" siitä mainitsikin.

Välillä matkalla oli levääkin, lämmin kesä ja levä :/ Onneksi matkaeväät ovat kohdillaan. Vähän terveellistä ja ei niin terveellistä.

Perjantai meni leppoisasti auringossa istuskellen ja herkkuja napostellen. Ilta taittui ja ensimmäisen päivän tuntimääräksi tuli noin 12,5h. Teimme onneksi järkevän päätöksen ja jäimme Porin lähettyville Seliskeriin yöksi. Väsymys tuli päälle kovana, kun saimme veneen rantaan. 

Päätös oli senkin puoleen viisas, että yöllä sekä aamulla satoi ja ukkosti. Onneksi aamupäivän aikana sää selkeni ja päästiin jatkamaan matkaa. Seuraava etappi Uusikaupunki.

Porin edustalla komeat tuulimyllyt.

               Vaasaa etelämpänä näkee huomattavasti useammin hienoja laitettuja puuveneitä. Respect!

 

Myy on pahoillaan, kun isäntäväki jätti kotiin.

Kapeikkoa, virtauksia (pientä jännitystä) ja Raumalla tavattiin myös Vaasaan tulossa oleva uusi risteilyalus. 

Ilta ja kylmyys saapuu kuuman päivän jälkeen. Käytössä äidin kutomat lämpöiset sukat, ne ovat aina parhaat.

Yöllä hyvissä ajoin ukkospilvien saattelemana saavuimme Ukiin perille. Viikkopaikka Salmerin rannassa odotteli ja pitkä aisapaikka on varattu koko viikoksi. Rantautuessa tuli pieni hauska ylläri, hyppy aisalle oli melko pomppivaa ja huteraa.  En tiedä olisinko arvannut siihen hypätä jos olisin sen etukäteen tiennyt.  Kuka tässä tivolia enää kaipaisi? 

Yöllisiä eläimellisyyksiä. Hylje yöpalalla ja lokki kovasti koettaa päästä osingoille, heikoin tuloksin.

 

Sunnuntaina oma kuski saapui ja haki meitä kotiin. Tänne jää vene odottamaan seuraavaa viikonloppua. Sitten alkaa SE pitkä lomamatka. Ihanaa!!!

Me ja muut vielä herkuteltiin Ukin lankkupizzoilla ennen kotimatkaa (autolla). 

Karhua vai Koskenkorvaa? 

 Heillä ei tunnu päätöstä syntyvän. 

Olimme jo lähdössä tien päälle, kun huomasimme kirkon oven olevan avoinna. Ehdottomasti sinne, pala Ukin historiaa. Käynti kannatti, kirkko on hieno ja kattona tähtitaivas. Lattiaan on haudattu useita henkilöitä ja sivuhuoneeseen pääsimme vielä katsomaan vanhoja ruumiskärryjä. Vanha tapa rakentaa ja vanhat kirkot ovat hienoja. Mitä nykyajan arkkitehtuurista jää historiaan? Melko vähän merkittävän kauniita asioita...

Kaiken ihastelun jälkeen kotimatkalle oli lähdettävä ja viikon kuluttua perjantaina ajellaan Ukiin takaisin.

Omaa Galmouria saaressa

Perjantaina startti saarimökille Raippaluodon Mjöskäriin. Kovasti ajatuksena oli päästä nyt sitten vihdoin ja viimein purjehtimaan, johan on heinäkuu (2.7.21). Saimme kuitenkin koko matkan päästellä vastatuulessa, että… Ei siis purjeita. Pääsimme kuitenkin matkaan kesän ensimmäiselle viralliselle purjehdukselle. Perinteiseen tapaan olen unohtunut suurimman osan solmuista ja köysien paikoista jne. Eiköhän ne asiat taas opi uudelleen ja uudelleen, kuten aina. Tässä lajissa on loputtomasti opettelemista ja aina jotain talven aikana unohtuu. Onneksi autoilun kanssa ei ole ihan samoin, siinä alkaisi ajattelemaan, että kuskissa  on iso vika. Alla kuvia lähtötunnelmista.

Perjantai-ilta saaressa muistutti väreiltään jopa syksyä. Tyyni ja lämmin kesäilta. Vesi +19. Viikonlopun aikana vesi lämpeni jopa +22 asteeseen, eli oli hyvin uimakelpoista. Talviturkit jäivät Mjöskäriin.

                                                 ja auringon laskun aikaan.... (ne syksyn värit jopa näin kesällä)

Viikonloppuna Krister ahkeroi ja itsepintaisesti vahasi veneen kylkiä vedestä käsin. Kaikki työt ovat jääneet nyt useastakin syystä todella myöhäiselle, mutta ainakin on tekemistä. 

Myy ei kameran edessä kääntänyt päätään pois, vaikka niin yleensä aina tekee. Hän oli niin onnellinen päästessään aamun viimeiset tunnit nukkumaan mamman ja papan väliin. Loma on ihanaa aikaa koirillekin. 

Viikonloppu päätöksessä ja kotimatkalla sunnuntaina. Matka ei ole pitkä ja nautimme hiljakseen keulapurjeen avuin kotimatkasta. Vauhtia huikeat 3 solmua :) 

Ei mitään hienoja purkkareita, vaan aitoa meininkiä, kaunista vaatimattomuutta.

Tuuletus pelaa 

 

Vanhin, surkein, pienin ja heikoin hellyyttävä vanha keulapurjeemme toi meidät kotiin. Viime vuonna kauden päätösmatkalla hyvän keulapurjeen reuna repesi totaalisesti. Paikallinen ompelimo ei ole ehtinyt ottaa työtä vastaan. Pitänee suunnata Turkuun asiaa hoitamaan, siellä se onnistunee parhaiten.

Ainahan veneessä täytyy romantiikkaa olla, ei glamouria, eikä kiiltokuvaa, ihan arkista auringon polttamaa läheisyyttä.