sunnuntai 8. kesäkuuta 2025

Kevät 2025. Mökkikausi alkaa

Alkukesän tunnelmia – mökkikausi alkakoon!

Kesä on täällä – tai ainakin melkein. Luonto on puhjennut vehreyteensä, linnut laulavat aamuisin ja ilta-aurinko viipyy taivaalla yhä pidempään. Alkukesässä on jotain erityisen kaunista: koivujen heleänvihreät lehdet, vastaleikatun nurmikon tuoksu ja meren rauhallinen pinta, joka heijastaa taivaan sävyjä kuin peili.

Tänä vuonna mökkikausi alkaa hieman sateisissa tunnelmissa. Vesisade ropisee tasaiseen tahtiin mökin kattoon ja saa metsän tuoksumaan erityisen raikkaalta. Vaikka sade hiukan rajoittaa ulkotöitä ja suunniteltuja projekteja, otetaan se vastaan sellaisena kuin se tulee. Luonto kaipaa vettä – ja ehkä mekin välillä kaipaamme hetken rauhaa.

Päätin jo etukäteen, että en anna tämän kesän muuttua suorittamiseksi. Mökillä ollaan mökkeilyn takia, ei kalenterin tai to-do-listojen. Yksi päivä kerrallaan, ilman stressiä tai kiirettä. Jos sataa, niin sitten vaikka luetaan kirjaa, lämmitetään sauna tai keitetään pitkään haudutettua kahvia. Sateen tauottua käydään pienellä kävelyllä, ihaillaan pisaroita lehdillä ja nautitaan siitä, että on aikaa vain olla. Lisäksi luonnollisesti kuvailen ympäristöä kameran "täydeltä".

Mökkikauden aloitus on aina pieni juhla. Ensimmäinen viikonloppu luonnon keskellä, grillin savun tuoksu, tutut polut ja omat rutiinit. Sateesta huolimatta fiilis on hyvä ja kiitollinen – taas ollaan täällä, kesän kynnyksellä.

Olkoon tämä kesä kiireetön, lämmin ja levollinen. Mökkikausi on virallisesti alkanut – satoi tai paistoi!




Polku naapuriin (sukulaisiin) on haravoitu kävyistä ja risuista. Kelpaa väen tepastella,.


Tämän kesän yksi tavoitteista on tuunata tämä vanha leikkimökki vierasmökiksi... Sisällä on puutarhakalusteita ja vanha sänky kaiken kaman alla. Nähtäväksi jää saammeko sinne vieraita tämän kauden aikana???


Kyllä, on harmaata vähän tuulista ja koleaakin. Ei tunnu vielä kesältä...





Tämän kesän hauskin (?) hankinta. Puuilon suihkulähde. Olin asennoitunut, että se pruikkii vettä pienillä rykäyksillä. Kyllä auringon paistaessa on ihan kelvollinen tällaiselle mökkipihalle, jossa ei olla liian vaativia. Täytyy vain löytää sille parempi astia. Tällä hetkellä vanha emalikulho toimii altaana.





Arkista touhua riittää...




Toiset tyytyvät vain katsomaan.


                   Vielä aika meni siivotessa talven tomuja pois, päivä päättyi saunaan ja illan rauhaan. Vesi muuten -14. En uinut, varpaat uivat...



Temusta ostettu (kyllä pahoittelut Temusta) aurinkokenno "tulikärpäsvalo" oli yöllä kaunis.

tiistai 8. huhtikuuta 2025

Kevät, myös luopumisen aikaa

Tämä on kirjoitus, jota en olisi toivonut kirjoittavani – ja silti siihen kätkeytyy myös kiitollisuutta, rakkautta ja elämän ainutlaatuista kauneutta.

Myymme purjeveneemme. Tuon tutuksi ja rakkaaksi tulleen veneen, joka on kuljettanut meitä hiljaisten selkien yli, auringonlaskujen kultaisessa kajossa, sumuisina aamuina ja kesäisten öiden lempeässä valossa. Se on ollut meille enemmän kuin kulkupeli – se on ollut yhteinen unelma, seikkailu ja rauhan tyyssija. Sen kyydissä olemme jakaneet hetkiä, jotka jäävät sydämeen loppuelämäksi.

Myynti ei johdu siitä, että sydän olisi kylläinen tai että into olisi kadonnut – vaan siitä, että elämä on muuttunut. Mieheni sairastuminen on pakottanut meidät pysähtymään ja katsomaan tulevaa toisella tavalla. Siihen tulevaisuuteen ei enää kuulu pitkiä purjehduksia, eikä veneen hoitaminen ole enää samalla tavoin mahdollista. On tullut aika päästää irti.

Tämä päätös ei ollut helppo, eikä sen tarvitsekaan olla. Mutta samalla se on täynnä arvostusta: emme luovu unelmasta katkerina, vaan kiitollisina siitä, että saimme elää sen todeksi niin monena kesänä. Meidän tarinamme merellä ei katoa minnekään – se jatkaa elämäänsä muistoissa, valokuvissa, haikeassa hymynkaareessa. Lohtua saamme saarimökimme mahdollisuuksista...

Toivon, että veneemme löytää uuden kodin, jossa sitä rakastetaan yhtä paljon kuin me rakastimme. Että joku toinen saa tuntea sen keinunnan, kuulla purjeiden laulun ja nähdä horisontin aukeavan edessään.

Meidän matkamme jatkuu nyt toisenlaisissa maisemissa, mutta sydämessä kantautuu aina tuo tyyni, sininen muisto.

TÄSSÄ Myynti-ilmoituksemme