Iso - Kuusiselta Peterzensille

Iso-Kuusiselta lähdimme kauniissa aamu-auringon paisteessa 09:00 aikoihin kohti Peterzensiä eli Lauraa. Tässä lajissa on kieltämättä huonoa se, että vierasvenesatamiin kannattaa lähteä ajoissa saadakseen hyvän laituripaikan. Hyvin mahduttiin ja vielä illallakin oli vapaita paikkoja. Onkohan tämän sataman suosio hieman hiipumassa? Ravintolan saaristolaispöytä on melko hintava 29€. Alkupalat ovat ihan kohtuulliset, mutta pääruoka jää vaisuksi. Tänä vuonna koetimme tilata listalta ja otimme winerleikkeen sekä fish and chipsit (hinta 22,50€/annos). Hieman sellaista pakasteallasruokaa, kermaviilikastike oli hyvä sekä salaatti tuoretta. Ehkä kuitenkin olisi kannattanut maksaa saaristolaispöydästä... Paikkana Laura on kotoisa ja kaunis, tunnelma hyvä ja sataman pieni vaateputiikki kiva. Kauempana  on savipaja (1,5km), jonne aina kävelemme munkkikahville. 

Hymy EI hyydy, vaikka on todella kuuma ja matkaa käveltävänä.

Tokihan näiden totaalisen tuoreiden munkkirinkilöiden perään kävelee vaikka toisenkin matkan. Tämän paremmaksi eivät munkkirinkilät mene.

Vielä jaksettava kävellä takaisin, vettä onneksi mukana. Liian kuumaa koirille 😅. Palkintona kävimme syömässä ja drinkillä.

Illalla tuli vielä lisää kävelyä ja kävimme katselemassa tuttuja naapureita. Alla olevaa pihaa täytyy aina käydä täällä ihmettelemässä.

Kaunis päivä kääntyy iltaan ja nukkumaankin täytyy maltaa mennä. Päivä "Lauralla" oli mukava ja vielä lasillinen punaviiniä ennen unta ja katsoimme lasten riemua uimapomppu"hässkällä" samalla, kun Myylle tehtiin pedikyyriä.

Hyvää yötä!

Thorasviken - Iso-Kuusinen

Yksi parhaista luonnonsatamista Iso-kuusinen. Hiekkarantaa riittää ja kallioita sekä metsää kävellä. Viimeinen tällainen luonnon rauhan etappi ennen ihmisääniä ja loman loppua. Huomenna matka jatkuu Lauralle ja siitä viimeiseen etappiin Ukiin. Miehistö vaihtuu ja Ruffhäxan matkustaa autolla koirien kera kotiin. Työt alkamassa 1.8.23 (näinkö nopeasti 6 viikon loma meni?) ja arkeen valmistautuminen alkaa. Tämä matka on ollut vähän arkinen, ettei ole ollut mitään isoja ikimuistoisia hetkiä. Paras hetki oli ehkä se, kun Reposaaren aallokossa helmat kastuivat. Lyhyt hetki, mutta ne pienet hetket tekevät elämästä sen parhaan. Pienistä asioista se onni tulee, sekä omasta asenteesta. Vai onko näin?

Matkalla ihailimme veneitä ja ihmettelimme pilviä.

Melko syvissä vesissä ja sopivalla rennolla nopeudella mentiin. Koko reissun vesien lämpötila on ollut tuota 18-19 luokkaa. Lisäksi paikoin levää myös näkyvissä. Ei täysin hellettä vaikka lämmin eli ei tällä reissulla ole tullut uitua lainkaan.

Perillä ja Iso-Kuusisessa saa veneen ankkuroitua todella lähelle rantaa.

Kallioilla kävimme pari tuntia paistattelemassa päivää ja juomassa picnickahvit. Harvinaista herkkua, koko ranta vapaana ihan vain meille.