Uki-Fiskö-Enklinge, matkapäivä 3

Melkoinen päivä nyt takana. Istun illan ei ehkä ihan hämärtyessä, mutta auringon piiloutuessa puiden taakse veneen salongissa odotellen päivän toista kahvia. Vasta klo 22:08 kahvi on tippunut Veljekset Keskisiltä ostetusta hyvästä pienestä mustasta nelikulmaisesta (kyllä) kahvinkeittimestä. Onnellinen miehistö saapui Enkilingeen klo 19:35 ja Ukista lähdimme 11:25. MIKSI näin pitkä päivä purjeilla? Noh, etapin piti olla paljon lähempänä... 

"Curmeeta" iltapalaksi veneessä

Pientä tuotesijoittelua, mutta venekahvit kauramaidolla nammmm...

Lomamatkan ajatus alunperinkin oli ottaa ihan rennosti ja lyhyitä matkoja Nallenkin vuoksi, hän on pieni murkkuikäinen poika ja tarvitsee usein päästä pensaaseen asioille. Fiskö oli alunperin suunnitelmana ja siellä olemme olleet viimeksi 2018 eli kaksi vuotta ennen koronaa, kuten siellä laiturilla oleva herrasmies totesi. Laituri oli muuten hyvä, mutta väärä. Vieraslaituri oli purettu ja siirretty saariston kaupalle eli meillä oli lupa vain pysähtyä, mutta ei jäädä. Auts! Olimme purjehtineet jo hieman vajaa 5h melko kovassa puhurissa ja sellaisessa aallokossa, että me naiset veneessä voimme vähän huonosti. Nalle yllätti ja oli se, joka oksensi. Olen ollut koko ajan varma, ettei Nalle voi huonosti, hän on reipas ja nuori. Pieni epätoivo mielessä käväisimme vain nopsaan Fiskön rannassa ja lähdimme uudestaan ulapalle. Väsyneet ja pettyneetkin matkalaiset etsivät uuden etapin matkalleen. Haikein mielin vilkutin Fiskölle viimeisen kerran, sinne ei ole enää menemistä.

Lähtiessä Ukista vilkutimme myös näille Ukin vakituisille asukeille :/

Pohjoistuuli... Ei ole tänäänkään lämmin.

Fiskön vierasvenelaituri on aikoinaan ollut tässä veneemme kohdalla. Tällä kertaa lainasimme yksityislaituria muutamaksi minuutiksi. Tähän rantaan emme taida enää milloinkaan saapua, harmi näin.

Maisemia matkalta ei tullut paljon kuvattua. Keskityin matkalla eniten itseni lämpöisenä pitämiseen ja taistelin pientä kehnoa oloa vastaan. 

Pitkän päivän ja miehistön pitkämielisyyden ansiosta hyvällä tuulella olevat kansalaiset saapuivat Ahvenanmaan Enklingen laituriin. Vastassa oli nuoret herrasmiehet Maestro Victoriassa ja ottivat köyttä laiturissa vastaan. Väsyneenä se tuntui kivalta. 

Pyöriäkin saisi lainata.

Saunalautta oli sisältä suurempi ja parempi kuin, mitä antaa ymmärtää.

Hyvin mahtuu laituriin.

Rannassa pieni sauna ja kaivovesi kannettavissa. Sauna tulee itse lämmittää ja kustantaa 15euroa. Satamamaksu 20e, ketään ei ole tullut perimään sitä, laatikkoon voi maksun jättää, mutta ilman kuorta seteli sinne?

Alla vauhdin hurmaa, kun VIHDOINKIN koirat pääsivät kävelemään. Koko päivän veneessä kököttäminen kävi heidänkin luonnolleen.

Emäntäkin pääsi testaamaan mastoon, miltä tuntuu olla Ahvenanmaalainen juhannussalko. Tervehdyslipun köysi on kiinnitetty.

❤❤❤❤❤❤❤❤❤

Suunnittelematta vielä onkin, missä vietämme juhannuksen?

Uki ja matkapäivä 1-2

DAY 1

Lyhyt matkapäivitys. Saavuin matkalaisten (koirien kanssa) autolla Vaasa-Uki ja hyppäsin (tai kiipesin) veneeseen. Heti täytyi saada Ukin lankkupizzaa ja päästä kävelylle  ihailemaan Ukin kauniita vanhoja puutaloja. Täpötäysi vatsa hieman hidasti tahtia. Tämä on paikka jossa sielu rauhoittuu heti. Kesän sesonki ei ole vielä alkanut, tämän viikon vielä vene 2 yötä yhden hinnalla eli 23€ sähkön kanssa. 

Tänne kannattaa aina tulla!

Ukin kirkko on hieno myös sisältä. Viime kesänä kävimme kirkon sisällä ja kuviakin löytyy viimevuoden postauksissa. Tänään sunnuntaina olivat kirkon ovet kiinni, ainakin silloin, kun ohi mentiin.

 DAY 2

Heräsimme sunnuntai-aamuna hyvin nukkuneena "vasta" kahdeksan maissa ja tuuli ulvoi nurkissa ihan kirjaimellisesti. Tuuli suoraan veneen kylkeen  9-10m/s. suoraan lännestä ja puuskissa vieläkin enemmän. Vene vähän vinossa, ettei ollut mielessä lähteä tästä minnekään. Jäimme suosiolla vielä toiseksikin yöksi. Lomalla tässä ollaan ja asenne sen mukainen eli rento. Nautitaan päivästä siten kuin se vain on mahdollista. Kävellään, syödään terassiraintolan antimia ja tietysti ne kuuluisat Pakkahuoneen munkkirinkelikahvit. Innostuin tänään kuvaamaan kasvillisuutta ja vähän lintujakin, jotka pyrkivät vaatimaan oman osuutensa herkuista.

    

Täällä huomaan, että taloissa on huolella panostettu kukkiin ja erilaisiin istutuksiin. Useassa talossa on sievä sisäpiha, joita on laitettu vanhaa kunnioittaen. Nurmikkoja pihoissa on melko vähän (helppohoitoista) ja kauniita kivetyksiä on laitettu nurmikon sijaan.

 Näkymä tieltä, Pakkahuoneen vierasvenesatama.

    Kirkon pihassa jonkun kätösin koottua taidetta.

Näin reitteihin ei aivan heti kyllästy. Kauniita puutaloja kaupunki täynnä ja vanhaan tyyliin kadut ja kävelytiet laittettuna eli ei asfalttia joka pätkällä, vaan hiekkaa ja soraa, vanhoja puita ja istutuksia.

Välikahvit Pakkahuoneen satamassa. Vatsa täysi ruokaa, mutta näitä munkkeja täytyy jo periaatteestakin hakea ja nauttia. Vaikka täydellä vatsalla...

Tuttu auto Pakkahuoneen pihassa, mekin olemme Isopahkalan Mystic Windin pihavalaisimen onnelliset omistajat. 

Välillä pikastoppi veneessä ja taas mennään.

Kävimme kaupassa ilman koiria ja kyllä olivat heti vastassa ovella, kun saavuimme takaisin veneelle. Tuli kotoisa ja kaivattu olo <3