Elokuun elämää saaressa

Ensimmäinen työviikko takana ja koitti viikonloppu saaressa. En osaa päättää, ovatko saaressa ihanimpia hetkiä illat vai aamut. Illalla, saunan ja uinnin jälkeen, istua katselemassa auringon laskua, jonka lämpö hellii kasvoja, ja painaa sitten pää onnellisena ja unisena tyynyyn. Vai olisiko se aamun herääminen mökin puun tuoksuun, kahvikuppi kädessä aamuauringon kirkkaudessa. Kaikki on vain ihanaa. Viikon aherrus on palkittu, mökkiviikonloppu.

Perjantaina saunottiin sekä uitiin monta kertaa ilta-auringon lämmössä. Vesi on edelleen 20 asteista ja syvemmälle uidessa se huomattavasti kylläkin viileni. Meri on samaan aikaan silkkisen pehmeä ja vahva, kirkas ja kaunis. Sen äärellä voi istua pitkään ilman, että aika käy tylsäksi. Aika tuntuu pysähtyvän, vaikka päivät kuluvatkin nopeasti.

Meren äärellä meistä kuoriutuu esiin se kaikkein aitoin ydin. Tänä viikonloppuna mielialat heittelevät, ja piilotetut tunteet nousevat välillä pintaan. Stressi purkautuu, ja meistä jäljelle jää vain  rehellinen "minä". Emme oikeastaan kaipaa elämyksiä tai suuria seikkailuja, sillä tässä hetkessä on kaikki: meri, metsä, eläimet, ruoho, sauna, saari – ja nyt myös vähän mustikoita.

Sillä tässä oli todellakin tämän elokuun mustikkasaalis. Enempiä ei juuri löytynyt ja tunnin keräsin. Tämä on ennätyshuono mustikkakesä saaressa. Milloinkaan ei ole ollut tällaista vähyyttä todettavissa. Mahtaako syynä ollut sateinen kylmä kesäkuu ja todella paahteinen heinäkuu?

Punaista maalia on vielä jäljellä ja ulkorakennusten jälkeen siirryin sitten maalaamaan itse mökkiä. Olen todella tyytyväinen tähän Värimiesten Kotipesä Torppa-maaliin niin värin, kuin maalin rakenteenkin suhteen. Tasaista hienoa pintaa tulee. Tästä on vielä elokuun aikana hyvä jatkaa.

Sunnuntaina sitten uitimme tukkeja. Onneksi ei tarvinnut vanhan tukkimestapaan nousta päälle seisomaan... Saimme pari tolppaa laiturin pohjalle ja kävimme ne vastarannalta noutamassa. Hieman tarvittiin mies/naisvoimaa kiskoa ne kuiville vedestä. Hyvin selvisimme ja pieni ylpeys oli otsalla voiman riittävyydestä :) 

Arjen vaatimukset odottavat kotona, mutta tänne palaamme yhä uudelleen – toivottavasti. Hyvillä mielin urakan jälkeen lähdimme kaupunkikotiin. 

Loman päättyy kisaan

Elokuu toi tullessaan jälleen yhden kesän kohokohdista – Vaasan Merenkyntäjien perinteisen purjehduskisan, joka toimi tänä vuonna loistavana päätöksenä kesäkaudellemme. Sää suosi, tuuli puhalsi juuri sopivasti ja tunnelma oli kohdillaan niin veneissä kuin rannallakin. Kisassa riitti vauhtia, pieniä jännitysmomentteja pienen ukkosmyrskyn vuoksi. Kyseessä ei ole vain kilpailu, vaan yhteinen hetki ystävien ja meren kanssa. Matkalla mukana Krister, Tiina, Miika & Taru. Kuvat ottanut Tiina & Taru.

Tämän viikonlopun jälkeen kesä sai arvoisensa päätöksen, ja alkava syksy otti meitä lempeästi vastaan. Mökkielämä ei kuitenkaan lopu tähän – nyt alkaa rauhallisempi, mutta yhtä mieluisa kausi. Syksy mökillä tarkoittaa meille pientä puuhastelua, luonnon tarkkailua, saunomista viilenevässä illassa ja tietenkin meren läheisyydestä nauttimista.

Vaikka kesän kirkkaus vaihtuu syksyn pehmeään valoon, yksi asia pysyy: meri on aina läsnä, ja sen äärellä olemme kotona.

  

Kisan kesto oli reilut 6 tuntia ja sijoitus ei ihan kärkiluokkaa, mutta kelit eivät olleet suotuisat kovaan menoon... Aluksi melko tuuletonta ja sitten väliin iski ukkospuuskaa. Sijoitus ei niin tärkeätä vaan se yhdessä tehty matkakokemus.

"Kaikki on hyvin nyt, mutta jotain uutta on alkamassa."
– Tove Jansson, Muumipappa ja meri